Bogskärin ensimmäisen majakan syntyhistoriaa
Bogskärin majakka
Jo tämän vuosisadan alussa alettiin keskustella kysymystä majakan rakentamisesta jollekulle saarelle Ahwenanmaan saaristossa. Mutta yritystä katsottiin kohtaawan suuret waikeudet ja sen wuoksi siitä täytyi yhä luopua. W. 1846 otettiin taas kysymys esille hiukan muutetussa muodossa. Ruotsin puolelle oli päätetty rakentaa majakka Söderarm'ille; Ruotsin-Norjan hallitus esitti tämän tähden lähettiläänsä kautta Pietarissa kysymyksen, eikö Suomen puolelle tahdottaisi rakentaa majakkaa Bogskär'ille, jota ilman Söderarm'in majakan tarkoitus olisi ainoastaan puolinaisesti saawutettu. Mutta Suomen luotsilaitoksen silloinen päällikkö, katsoen yrityksen, jollei aiwan mahdottomaksi, niin ainakin suuria kustannuksia tuottamaksi yksinänsä Suomelle, esitti sen sijaan, että majakka olisi rakennettawa neljän peninkulman päähän Söderarmista Lågskärin saarelle, ja tästä syystä muodostettiin saarelle ennen rakennettu tunnusmajakka tulimajakaksi.
W. 1864 otettiin Bogstärin majakka-kysymys taas uudestaan puheeksi. Tällä kertaa oli kysymyksen herättäjänä Suomen meriwakuutusyhdistys. Toimeenpannusta paikallistutkimuksesta hawaittiin, että yritys oli mahdollinen, waikka se tuottikin suuria waikeuksia ja kustannuksia. Kustannusehdotus nousi 345,000 markkaan itse majakasta ja walolaitoksesta. Kuitenkin peräydyttiin yrityksestä rakentaa ainoastaan 25 jalkaa merenpinnasta kohoamalle kalliolle tornia, jonka olisi kestettäwä sekä ankarat myrskyt että waaralliset jäiden liikkeet, ja kysymys jätettiin siksensä.
12 p. Heinäkuuta 1870 otettiin ehdotus taas käsiteltäwäksi, kun Suomen senaatti sai wastaanottaa Ruotsin-Norjan silloiselta lähettiläältä Venäjän howissa, kenraali Björnstjernalta keisarikunnan ulkomaiseen ministeristöön tulleen kirjoituksen, jossa huomautettiin majakkatornin rakentamisen tarpeellisuudesta jollekin Bogskärin saarelle. Kun kysymys otettiin esille Suomen ritarihuoneessa, sai se innokkaan puoltajan silloisessa luotsilaitoksen päällikössä, amiraali Nordmannissa. Lämpimässä puheessa selitti tämä että aina siitä ajasta saakka, kun hän useita wuosia sitte kadotti erään rakkaan ystäwänsä, joka hukkui laiwoinensa Bogskärin luona, oli majakan rakentaminen Bogskärille ollut hänen pyrintönänsä. Hän onnistui saamaan toimeksensa kääntyä etewimmän asiantuntijan tällä alalla, ruotsalaisen yli-insinöörin ewestiluutnantti G. von Heidenstamin puoleen.
Amiraali Nordmann matkusti nyt ensimmäisen arkitehdin, G. Wilenius'en, seurassa Ruotsiin, missä nämä yhdessä ewestiluutnantti von Heidenstamin kanssa käwiwät Sandhammar’in sekä w. 1867 rakennetussa Paternosterin majakoissa. Täällä antoi v. Heidenstam ne tiedot, joihin hän perusti kustannusehdotuksensa majakan rakentamiseksi Bogskärille. Kustannusehdotus nousi 160,000 markkaan. Tämä summa oli kuitenkin liian suuri otettawaksi Suomen waltion warsinaisista tuloista, ja w. 1872 käännyttiin säätyjen puoleen pyynnöllä saada yritykseen tarpeellisia waroja, jotka myöskin myönnettiin.
W. 1873 määrättiin mainittu ewestiluutnantti pitämään paikallistutkimusta itäisellä Bogskärillä. Tämä tutkimus muutti alkuperäisen kustannusehdotuksen siten, että majakka arwioittiin tuleman maksamaan, walolaitosta lukuunottamatta 131,000 m. ja sen kanssa yhteensä 173,000 m. Yleisten rakennusten ylihallitus Suomessa katsoi kuitenkin täytywänsä lakkauttaa yrityksen, koska ei ollut täysiä takeita majakan tulewaisuudesta, ja puolsi sen sijaan majakkalaiwan hankkimista, joka walolaitoksen kanssa tulisi maksamaan 274000 m.
Erään Pariisin tehdasliikkeen tarjoumus herätti majakkakysymyksen wielä eloon. Tällä kertaa uudessa muodossa.
Luotsilaitoksen päällikkö Erikson teki ehdotuksen yritykselle. Tähän asti oli aina ajateltu waan itäistä Bogskäriä, waan nyt alettiin kääntää huomiota länteiseen Bogskäriin. Molemmat nämä kalliot owat eteläpuolella Ahwenanmaan saaristoa, noin neljän ruotsinpenikulman päässä lähimmastä mantereesta ja melkein puolen r. penikulman päässä toisistansa. Tuskinpa lienee epäilystä kumpiko näistä kareista olisi enemmän tarkoituksen mukainen majakanpaikaksi. Länteinen Bogskär on juuri siinä kulmauksessa, missä molemmat kulkuwäylät — sekä Ruotsin ulkowäylä että myöskin Ruotsin ja Suomen wälinen wäylä — leikkaawat toisiansa, jota wastoin itäiselle Bogskärille rakennettu majakka, waikka turwaisikin täydellisesti wiimeksi mainitun wäylän, ainoastaan osaksi on hyödyksi edelliselle, sillä laiwat majakasta huolimatta saattaisiwat, matkaa laskiessa, erehtyä ja joulua läntiselle karille. Mutta waikka itäisellä Bogskärillä onkin se hankaluus, että sillä on ainoastaan niukalta sijaa majakkatornille ja että sillä on jyrkät rannat, on sillä kuitenkin se suuri etu, että kallio on 25 jalkaa korkeammalla merenpintaa. Siis waikka tosin olisikin waikea sellaiselle paikalle rakentaa kylliksi jykewää tornia, joka kestäisi sekä myrskyt että jäiden liikkeet, niin owat hankaluudet länteisellä Bogskärillä paljoa suuremmat. Tämä näet on waan 12 jalkaa ylempänä merenpintaa, pohja on epämukawa j. n. e. Majakan rakentamista tälle katsoiwatkin monet mahdottomaksi.
Uusi ehdotus tuli kuitenkin taas sitä warten asetetun komitean tarkastettawaksi. Tämän komitean, jonka puheenjohtajana oli senaattori W. von Haartman, antama mietintö esitettiin 22 p. toukok. 1878 keisarilliselle senaatille, joka hywäksyen sen päätti pyytää ewerstiluutnantti von Heidenstamia muuttamaan ehdotuksensa majakan rakentamisesta itäiselle Bogstärille sen rakentamiseksi länteiselle.
Edellä mainitun komitean mietinnön mukaan olisi paitsi majakkaa wielä rakennettawa puusta warastohuone, joka rautaisen käytäwän kautta olisi torniin yhdistetty.
Toukokuussa w. 1879 oli kysymys edistynyt niin pitkälle, että senaatti saattoi jo lähettää keisarille luwananomuksen yritykseen sekä pyynnön saada waltionwaroista käyttää siihen tarwittawan summan. 4 p. Marraskuuta samana wuonna hywäksyttiin senaatin anomus. Ewestiluutnantti von Heidenstam sai toimeksensa ryhtyä majakan rakentamiseen, johon hän oli tehnyt piirustukset ja kustannusarwion, ja hän ottikin tämän tehtäwän wastaan sillä ehdolla, että ensimmäinen arkkitehti Wilenius määrättäisiin hänen walwontansa alla johtamaan sekä perustustöitä että itse majakankin rakentamista.
W. 1880 alotettiin perustustyöt ja kokeeksi rakennettiin warastohuone, jota sisäpuolelta warustettiin iykewillä raudoilla ja wannehdittiin kuin tynnyri tuuman paksuilla rautakiskoilla, jotka juottumalla kiinnitettiin kallioon; niin ikään rakennettiin wielä käytäwä wahwasta raudasta. Nyt päätettiin työ keskeyttää ja antaa myrskyn koettaa woimiansa niissä rakennuksissa, mitä jo oli tehty. Perustustyöt kestiwät myrskyn woiman, mutta tuumanpaksuiset raudat repi se irrallensa, sysäsi warastohuoneen mereen ja jätti rautakäytäwän sellaiseen tilaan, joka muistutti huolimattomasti kokoon puristettua nenäliinaa.
Perustus huomattiin nyt pitäwän korottaa 10 jalkaa korkeaksi. Hirweän suuria graniittimöhkäleitä ladottiin päälletysten ja wieretysten. Sitä paitsi yhdistettiin nämä alkuperäiseen perustukseen ja toisiinsa paksuilla kiwiin läwistetyillä raudoilla. Graniitti tähän rakennukseen tuotiin osaksi Hufwudsta'sta Ruotsin puolelta ja osaksi Hankoniemestä Suomen puolelta.
Tälle jykewälle, huolellisesti tehdylle perustalle pystytettiin sitten rautainen majakkatorni, joka kappaleina tuotiin tehtaasta paikalle.
Majakassa on oikeastaan kaksi tornia toinen toisensa sisällä. Näiden wälille on sowitettu torniin menewät kiertoportaat. Sisäpuoliset seinät owat rakennetut neljä tuumaa paksuista toisiinsa liitetyistä laudoista.
Majakkatorni on 109 jalkaa korkea ja seitsemän kerroksinen sekä kapenee huippuun päin niin, että sen läpileikkaus pohja-asemalla on 30 ½ jalkaa ja ylimmäisessä kerroksessa 19 jalkaa. Ensimmäinen kerros, weden, hiilien y. m. enemmän tilaa ottamien kalujen säilytyspaikka, wastaa nyt sitä huonetta, jonka laineet pyyhkäsiwät pois. Toisessa kerroksessa on keittiö ja weden tislauslaitos, jonka kautta majakan asukkaat saawat juomawettä. Kolmannessa kerroksessa on ruokasali. Neljännessä, wiidennessä ja kuudennessa kerroksessa owat asuinhuoneet. Seitsemännessä kerroksessa on walolaitos, joka on walmistettu Henry Lepanten tehtaassa Pariisissa ja maksaa 40,000 francia. Se on niinkutsuttu yhtämittainen wilkkulaitos.
29 p. Elok. 1882 jätti senaattori Mechelin wastaraketun majakan Suomen luotsilaitoksen ylipäällikölle hra Tudeerille. Tämän yksinkertaisen toimituksen jälkeen nautittiin yhteinen aamiainen »Walwoja"-laiwalla, matkalla Maarianhaminaan, Ahwenanmaalle, missä juhlapäiwällinen oli walmistettu ja tawanmukaiset maljat sitte tyhjennettiin Suomen ja Ruotsin hallitsijain, rakennuksen piirustuksentekijän ja työpäällikön y. m. kunniaksi.
14 p. Helmik. 1889 raiwosi ankara lounais myrsky, joka pahasti runteli majakkaa. Aallot kohosiwat yli 60 jalan korkealle tornin seinälle, uhaten turmiota sille ja sen uskolliselle wäestölle. Rautapeltiä irtaantui, liitteet rikkaantuiwat setä tornin ympäri kulkewa käytäwä pahasti turmeltui.
Lähde: Lauantai 10.12.1892 (nro 10), s. 70-71. Kansalliskirjasto.