Brahmaanin kosto

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Brahmaanin kosto.
(Hindulainen satu.)
Kirjoittanut Oskar Uotila


Pien tshakravaki[1] sirkkunen
Se ilkkui kerran lotoskukkaa,
Ett’ on tää päivin uninen,
Kun yönsä Vishnun huviin hukkaa.
Brahmaani suuttui ilkkuvaan,
Hän puolsi kukkaa Ganges-uoman,
Ja sirkkurukkaa kostollaan
Hän vainoo aina loppuun luoman.
Pesässä hellän puolison
Siimeisen Raman rintehellä
Saa sirkku alla palmuston
Aamusta iltaan liverrellä.
Vaan yö ne rakkaat eroittaa,
Yö onnen avioss’ on lakko;
Jok’ ilta Gangesvirran taa
Pois lentää naarahan on pakko.
Yöt virran luona visertää
Se sydämmensä kaipausta,
Jot’ Indran koitto hellyttää,
Väreillen toivon sarastusta. –
Mut Lotos uskoo Vishnuhun,
Sen öinen palvelus on pyhä,
Se silloin puhkee tuoksuhun
Ja seisoo kenopäänä yhä.
  1. Tshakravaki, n. k. brahmaaninlinnun naaras, on hindulaisessa runoudessa, samoin kuin turturikyyhky länsimaisessa, avio-uskollisuuden esikuva. – Lotos, Gangesvirran ihana vesiruusu, Vishnu-jumalan lempikukka, on pyhä kasvi, jota siis brahmaanit suojelevat. Tekijän muist.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.