Brahmaanin kosto
| Brahmaanin kosto. (Hindulainen satu.) Kirjoittanut Oskar Uotila |
- Pien tshakravaki[1] sirkkunen
- Se ilkkui kerran lotoskukkaa,
- Ett’ on tää päivin uninen,
- Kun yönsä Vishnun huviin hukkaa.
- Brahmaani suuttui ilkkuvaan,
- Hän puolsi kukkaa Ganges-uoman,
- Ja sirkkurukkaa kostollaan
- Hän vainoo aina loppuun luoman.
- Pesässä hellän puolison
- Siimeisen Raman rintehellä
- Saa sirkku alla palmuston
- Aamusta iltaan liverrellä.
- Vaan yö ne rakkaat eroittaa,
- Yö onnen avioss’ on lakko;
- Jok’ ilta Gangesvirran taa
- Pois lentää naarahan on pakko.
- Yöt virran luona visertää
- Se sydämmensä kaipausta,
- Jot’ Indran koitto hellyttää,
- Väreillen toivon sarastusta. –
- Mut Lotos uskoo Vishnuhun,
- Sen öinen palvelus on pyhä,
- Se silloin puhkee tuoksuhun
- Ja seisoo kenopäänä yhä.
- ↑ Tshakravaki, n. k. brahmaaninlinnun naaras, on hindulaisessa runoudessa, samoin kuin turturikyyhky länsimaisessa, avio-uskollisuuden esikuva. – Lotos, Gangesvirran ihana vesiruusu, Vishnu-jumalan lempikukka, on pyhä kasvi, jota siis brahmaanit suojelevat. Tekijän muist.
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.