Contemplatio

Contemplatio. Kirjoittanut Saima Harmaja

Janoten katsot metsän ihanuutta,

suloa joka ruohon kasteisen,

jokaisen lehden läpikuultavuutta,

kun valo leppiin paistaa kultainen.

Se kaikki aatokses, se sielus vie:

on jossain ovi, jossain pääsy, tie –

Oi tuskaa sydämen, sen voimaa uutta!

Niin tuhannesti anot nöyrtyen

maan lehvien ja ruohon jumaluutta.

Oi iäinen, sa särje lumoukses!

Tie näytä, helly! Avaa pyhät ukses!

Ja katso, jos et mitään voimaas säästä,

jos oman minuutesi ääriin päästä

voit itses jättäin, itses hyljäten,

niin tuta silmänräpäyksen ajan

saat ehkä rajan

sen valtakunnan, jok’ on ikuinen.

Sen syvyyksiin ei mikään katse tapaa,

iäti vapaa,

iäti vailla ääriä se on.

Niin sitomana ihmiskohtalon

sa peität kasvos, tomun tomu sinä,

sa peität silmäs, joill’ et mitään nää.

Lähde: Harmaja, Saima 1935: Sateen jälkeen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.