Csardas

Csardas. Kirjoittanut Kazimierz Przerwa-Tetmajer

Suom. Reino Silvanto.

Soitappa nyt csardasta

mulle, mustalainen!

Kajahuta guslalla

sävel hurjanlainen!

Onpa täällä surua

alla rinnan kuoren,

lievitä ne guslalla,

soita mulle csardasta,

mustalainen vuoren!...

        Ylpeästi voitetun

surun anna suistaa

yli guslas kielten sun,

ala csardastani mun

hurjasti nyt puistaa!...

        Molemmissa meissä on

vuorelaisen verta

sekä uhmaa vuoriston. –

Soita viha rajaton

valloillensa kerta!...

        Kuule, metsän humu soi

nousten kaukaa ilmiin –

soita kuin se humajaa,

vihuri kun raivoaa,

soita minkä käyrä voi,

soita vedet silmiin!...

        Toivon, ettei ruumiini

alas laaksoon kaatuis,

se ei sille haudaksi,

ettei sinne maatuis...

Kalliolla hauta sen

alla taivaan kuoren,

tuudittakoon unehen

tummat tuulet vuoren.

Siellä kuuset humajaa,

hohtaa pilvisaaret,

kultakruunun muodostaa

kauniit sateenkaaret...

Suuret kotkat kierrellen

korkealla liitää,

vuoren rintaa kohisten

vedet alas kiitää...

        Mustalainen, soittos saa

surulliseks vallan,

kyynel kirkas kimaltaa

silmäripses alla.

Kuule! Muuta nuottisi,

soita, että säihkyvi,

anna soittoon vereni

vuotaa tulen kuuman!

Soita mulle kiuskehet,

jolloin yhtyy sydämet,

huulet kuumat, punaiset,

jolloin tyttö mustapää

niinkuin lehti väräjää

alla lemmen huuman.

Hei! Nyt hurjast’ kieliin lyö!

Ennenkuin saa kuolon yö

polttakoon jo tunteiden

tuli aivot, sydämen!

Hei, sä tyttö! Tule luo,

povellein sun painaa suo,

elon hurmaa, verta juo!...

Soitappa nyt csardasta

mulle, mustalainen!

Huules, tyttö, kallista

juoda hurma mainen!

Noidan kortit ennustaa,

josko horna meidät saa...

Soita meille csardasta,

soita, mustalainen!...

Lähde: Slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja. 1936. Toimittanut V. K. Trast. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.