Davidin jousilaulu

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Davidin jousilaulu.
(2 Sam. kirj. I.)
Kirjoittanut Oskar Uotila


Jos olisin Josua, Jumalan mies,
Ja tuntisin, Herra, kuin hän, Sun ties,
Niin käskisin kuun olla alallansa
Ja auringon, kunnes on kostanut kansa,
Ja kunnes on oppinut ampumaan
Joka Jashar jalolla jousellaan
Ja kostanut ne, joihin luottoni panin,
Saul kuninkaan sekä Jonathanin.
Oi tuhoa kymmenkertaista!
Ei Judassa heill’ ollut vertaista.
Ne kaatui ne kaksi jalopeuraa
Ja kuolemassakin tekivät seuraa.
Käsi heidän on hervonnut miekasta.
Ei kirpoa kypäri hiekasta
Nyt urhojen, liukkaampain kuin kotka.
Heit’ itkekää Israelin immet, te jotka
Valitatte ken teille nyt antelee
Sotasaaliit, ken koruiksi kantelee
Mitä Saulin miekan kärkehen nousi
Tahi saavutti Jonathanin harhaton jousi!
Sinä Gilboa! laatkoot kasteyös
Sun vuorillas, kuivahan kuolkoot myös
Sun peltosi, piillessä sadepilven,
Kun tahri sun tanteres urhojen kilven.
Kuink’ ovat ne sankarit langenneet!
Ja kuink’ ovat ajat nyt angenneet!
Rakas Jonathan! Elossa ehoisempi
Olit mulle kuin konsana naisten lempi..
Jos olisin Josua, Jumalan mies,
Ja tuntisin, Herra, kuin hän, Sun ties,
Niin kieltäisin kuun minä kulkemasta
Ja Gilboan auringon alenemasta,
Siks’ että on oppinut ampumaan
Joka Jashar jalolla jousellaan
Ja kostanut ne, joihin luottoni panin,
Saul kuninkaan sekä Jonathanin.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.