Demjanin kalakeitto

Demjanin kalakeitto.

Kirjoittanut Ivan Krylov

»Rakas naapurini herttainen,
pyydän nöyrimmästi: ole hyvä, syö nyt!»
»Hyvä ystävä, jo kyllin olen syönyt.»
Mitä vielä! Lisää lautanen;
soppa, tottakin, on oivallista!»
»Kolme annosta jo sain.» – »Oh, mitä laskemista;
ruokahalua kun ompi vaan,
eipä lisä silloin haitakaan:
lopetapas! Katsos – liemi rasvainen
on kuin merenkulta, keltainen.
Nautiskele, naapur’ armahani:
otas lahnaa, lohta – herkkuani!
Lusikkainen vielä! Eukko, tarjoahan toki!»
Täten yhä hoki
Demjan-naapuri, ja Fokki-naapurusta
kestitsi ja syömään kehoitteli,
suomatta ees hetken huojennusta.
Vaikka Fokk jo kovin hikoeli –
kupposen hän ottaa vielä kuitenkin,
ponnistaen voimin viimeisin
ja syöden kaikki. – »Oikein, semmoisia
minä rakastan, en kursastelevia;
mutta – hiukan vielä, herttaiseni!»
Silloin Fokki epätoivoissansa
– joskin kalakeitto oli mieliruokiansa –
temmaten nuttunsa
vyönsä ja hattunsa
juoksi päätä pahkaa kotiaan,
eikä Demjanille enää astu jalallaan.

Kirjailija! Kuinka onnellinen oletkaan
lahjan välittömän omistaessasi;
vaan jos vaieta et osaa aikanaan,
etkä korvia sä säästä kuulijasi –
heistä proosasi ja runos parahin
äitelämmät Demjan-ukon soppaakin.

Lähde: Slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja. 1936. Toimittanut V. K. Trast. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.