Deus

Deus. Kirjoittanut Juhani Siljo

”Ecce Deus!” tähdet ilkkuu:

”Uuden taivaan luojan näät:

taskuss’ almut mieron kiikkuu,

kyynel kastaa poskipäät.

Tuli taivas ikäväksi,

maata käymään herra läksi:

sijaa luon’ ei ihmisten,

niukka riemun almunen.”

Deus kuulee, kohentaapi

vaipunutta ryhtiään.

Luokse tumman metsän saapi,

piilee pirttiin himmeään.

Palaa rauha otsan ryppyyn,

metsä soittaa, huumaa hyppyyn,

metsänneidot esiin saa,

tanner keinuu, kimmoaa...

– Päivän hyväilyhyn herää

Deus sammalvuoteessaan,

aatostensa rihmat kerää,

katsoo uutta kotiaan.

”Tääll’ on tuttu ilmanpieli!”

Deus hymyy, häll’ on mieli,

maan ja taivaan unhottaisi,

olla pieni lapsi vain.

Lähde: Siljo, J. 1914: Maan puoleen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.