Don Comico’lle, Patagonian reformaatorille

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Don Comico’lle, Patagonian reformaatorille.

Kirjoittanut Oskar Uotila


Rannalla Patagonian maan
Ol’ asuntoa herra,
Don Comico; hän Espanjaan
Sai kulkeneeksi kerran.
Siell’ ihastui maan ihmeisin
Ja ennenkuin hän lähti
Jo siirtyi rinnast’ infantin
Häll’ Isabellan tähti.
Taas tullen Patagoniaan
Hän rakennutti salin,
Muu malli siin’ on kotimaan,
Mut portaat Escorialin.
Tää tuuma Valtas Comicon:
«Kun mieli maass’ on yksi,
Myös säätyluokat kokohon
Mä laitan lykätyksi.»
Siks kutsui Escorialihin
Niin porvarin ja papin
Kuin rahvaan aina seutuvin
Maan eteläisen tapin.
«Kas», arveleepi Comico,
«Vaikk’ ollaan ahtaammassa,
Kun yks’ on mieli, asunto,
Niin yks lie myöskin kassa.»
«Ja että kassa yksi on,
Se vast’ on hupaisinta;
Niin maksaa mun on verraton
Myös Escorialin hinta.»
Näin maassa Patagonien
Kaikk’ yhteistä on: mielet,
Asunnot, kassat kaikkien;
On erillään vain kielet.
Kieltänsä kukin käyttää saa,
Don siit’ ei kiellä enään:
Nyt kurkkuun kaikki kurnuttaa,
Hän itse ääntää nenään.
Ett’ asiat on parhain päin,
On Patagonian onni;
Maa tuntee työsi, ylistäin
Sua, liberaali donni.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.