Don Juan Manalassa
| Don Juan Manalassa Kirjoittanut Charles Baudelaire |
| Suomentanut Kaarlo Sarkia. |
- Manan rannalla don Juan kun oli saanut veneen
- ja Karonille antanut obolin,
- jokin kerjuri, katse ylväs kuin Antistheneen,
- käsin vahvoin ja ankarin tarttui airoihin.
- Povin alastomin, puvut avoinna naisia kieri
- sysimustan taivaan alla tuskissaan,
- ja niinkuin uhriteuraslaumasta vieri
- syvä, pitkä valitus hänen takanaan.
- Sganarelle hältä nauraen velkaansa kiristeli.
- Joka vainajalle, ken harhaili rantamaa,
- käsin värisevin don Luis hänt’ osoitteli:
- ivas julkimus tuo isän otsaa valkeaa.
- Surupuvussa siveä, laiha Elvire tuli
- luo rakastajan ja puolison petollisen
- ja viime hymyä rukoilemaan suli,
- sulo miss’ olis hehkunut ensi lupauksen.
- Kovin suorana panssarissaan kaiteen eessä
- mies kivinen seisoi laineita halkoen.
- Mut tyyni sankari, katse vanaveessä,
- nojas säiläänsä kylmänä, kaikkea halveksuen.
Lähde: Sarkia, Kaarlo 1931: Velka elämälle: runoja. WSOY, Porvoo.