Don Juan Manalassa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Don Juan Manalassa

Kirjoittanut Charles Baudelaire
Suomentanut Kaarlo Sarkia.


Manan rannalla don Juan kun oli saanut veneen
ja Karonille antanut obolin,
jokin kerjuri, katse ylväs kuin Antistheneen,
käsin vahvoin ja ankarin tarttui airoihin.
Povin alastomin, puvut avoinna naisia kieri
sysimustan taivaan alla tuskissaan,
ja niinkuin uhriteuraslaumasta vieri
syvä, pitkä valitus hänen takanaan.
Sganarelle hältä nauraen velkaansa kiristeli.
Joka vainajalle, ken harhaili rantamaa,
käsin värisevin don Luis hänt’ osoitteli:
ivas julkimus tuo isän otsaa valkeaa.
Surupuvussa siveä, laiha Elvire tuli
luo rakastajan ja puolison petollisen
ja viime hymyä rukoilemaan suli,
sulo miss’ olis hehkunut ensi lupauksen.
Kovin suorana panssarissaan kaiteen eessä
mies kivinen seisoi laineita halkoen.
Mut tyyni sankari, katse vanaveessä,
nojas säiläänsä kylmänä, kaikkea halveksuen.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1931: Velka elämälle: runoja. WSOY, Porvoo.