Don Pomiranza

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Don Pomiranza
Eräs kirjuritarina
Kirjoittanut Eino Leino


Don Pomiranza hän istuu ja uurtaa,
hän kirjoja, kirjoja kirjoittaa,
hän kirjoja, kirjoja, kirjoja puurtaa,
ties taivas, hän koska ne valmiiksi saa.
Ja Don Pomiranzalla nainen on nuori,
on kaunis kuin kukka, kuin kirsikkapuu,
kuin perhon sen päilyvi kultainen kuori,
mut yöksi kuin ulpu hän umpeutuu.
Don Pomiranza hän istuu ja nuhraa,
hän kirjoja, kirjoja kirjoittaa,
hän kirjoja, kirjoja, kirjoja tuhraa,
on kirjoihin hukkua kansa ja maa.
Ja Don Pomiranzan jo naista ne saartaa
niin keikarit, herrat kuin heitukat muut,
ne väijyy, ne vaanii, ne kiertää, ne kaartaa,
on pystyssä viikset ja virneessä suut.
Don Pomiranza hän istuu ja hikoo,
jo päiväkin päättyy, jo alkavi yö,
hän yskii, hän pärskyy ja paitakin likoo,
mut ei lopu toimi, ei toimistotyö.
Ja Don Pomiranzan on akkunan alla
sävelhuokaus, laulanta lakkaamaton,
mi kertovi lemmellä leimuavalla,
mitä onni ja auvo ja autuus on.
Ei Don Pomiranzan nyt nuorikko enää
voi empiä, estellä tuntehiaan,
hän horjuu, ei torju, ei tee hän nyt tenää,
vaan rientävi kultaansa kohtaamaan.
Don Pomiranza hän istuu ja uurtuu,
käy kuopalle poski, on kalju jo pää,
hän kirjoihin, kirjoihin, kirjoihin kuurtuu,
hän kuolee, mut leski ei lemmettä jää.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.