Dresdenissä

Dresdenissä Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen

salas kaunonen katsettansa,

kun mä ohitse astahdin.

Mutta punasta poskeansa

minä kainosti katselin.

Siitä sulasti läyhähtt lämmin,

Siinä vienosti värelmöi.

Siinä ruusua viehkeämmin

väri kaunonen säkenöi.

Ja sen rinnalla tenhosi tukka

kuni seppele silkkinen.

Siinä loisteli ruusunkukka

kilvan vierellä kasvosen.

Tuli tuuli ja ruusun heitti

luota tummien kutrien.

Neiti kasvonsa minulta peitti.

Minä poimin sen kukkasen.

–[Valpa]s.

Lähde: Työmies 27.11.1903.