Edith Joutsenkaula
| Edith Joutsenkaula Kirjoittanut Eino Leino |
- Armas! niinkuin ajatellen
- kotiliettä uutta
- kartan kauneuttasi,
- kun pelkään ikuisuutta.
- Mutta jos Sa uskallat,
- niin uskon, toivon, lemmin
- kuuta tuota kuulaammin
- ja päivää tulisemmin.
- Virkan, vannon: jos Sa mulle
- tulet, tyttö tyyni,
- etkä anna elämääs,
- se olkoon oma syyni.
- Mutta Sua rakastan
- ma saakka sydän vereen,
- vaikk’ on synkkä sydämein,
- sen päivä mennyt mereen.
- Katso! Taivaan rantehelta
- kultapilvi puuntaa,
- viittaa ilman ihalamman,
- suloisemman suuntaa.
- Kautta Pyhän Yrjänän,
- Sun kanssas kaadun rinnan,
- koska tiedän kuoleman
- ja elämänkin hinnan.
- Kuule! Lemmen lehtipuussa
- kultalintu laulaa,
- joikuu elon kauneus
- kuin pitkin joutsenkaulaa.
- Läkkän, armas, lämpimähän,
- taivon toisen alle,
- miss’ ei elon vaiva tunnu
- yhtä vaikealle.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.