Eero Järnefelt
Ulkoasu
Eero Järnefelt in memoriam Kirjoittanut Otto Manninen |
- Me jälkeen jääneet,
- me jäämme huoleen.
- Hän poistunut on
- valon korkean puoleen.
- Sen hengetär hälle
- toi lahjoja kehtoon,
- ja toi pyhän rauhan
- jo tultua ehtoon.
- Hän valoa palvoi,
- sen näkyjä nähden,
- sen intoa hehkuin,
- sen tekoja tehden.
- Ja niin hänen työnsä on,
- taululta taulu,
- valon työ, valon Jumalan
- ylistyslaulu.
- Siin’ on valon ikuinen,
- elävä nuoruus,
- syvä, lahjomaton,
- hyvä, lempeä suoruus.
- Sen voima nähdä
- jok’ ilme ja juonne
- ja ilmentää
- sisin luonto ja luonne.
- Valon kauneusviestiä
- täällä hän kantoi.
- Hän, paljon saanut,
- niin paljon antoi.
- Sitä antia ei ota
- tuonen niitos.
- Syvä kiitos hälle,
- ja hänestä kiitos!
- Se ylentyköön
- surun, murheen alta.
- Hänet meille soi
- Ylin, jonka on valta.
15. 11. 1937
Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.