Eespäin

Eespäin. Kirjoittanut Herman Stenberg

Eespäin luonto on maailman

Eespäin ehto on elämän,

Eespäin on aikojen lento,

Eespäin kaikkien ento.

* * *

Lähtehen pinta on päilyvä;

Taivahan peili ei säilyvä:

Kas, jo se taittavi telkeet,

Suistavi äyrähän elkeet;

Huimana hyppivi rinnettä,

Laaksoa juoksevi vauhkona,

Suukkoja ruusuille antaa,

Joita on pitkin rantaa.

Yhtyvä siskojen parvehen,

Jatkaa vuoksena vyöryen,

Muistaen lähtenen rauhaa

Päin merityyneen pauhaa.

* * *

Siemen, mi uinuvi hongassa,

Muuttuu kummasti mullassa.

Tuntee innon niin oudon,

Elämän kätkyen soudon.

Van kaks nousevi varreltaan,

Pilvet puhkovi latvallaan;

Tuulien parvi sen löytää,

Laulaen latvahan töytää:

»Meille sä kerran oot kertova

Nousevan vuossadan vaiheita».

Latva se ui kuin sauhu,

Soi kuni urkujen pauhu.

* * *

Nuoruus, hento ja ihana,

Miksi on luontosi toivoa?

Täällä on kukkien loiste;

Ehkä et näe sitä toiste.

Tuo, mikä vuorilla ruskottaa,

On vain jäätikön kuolemaa.

Turhaa: kaihon kun valta

Kutsuu, jäädä et malta.

Eespäin! Onnesi arvon saa,

Vasta kun usva sen kaunistaa

Kyynelhelmien juoksun,

Jäähyväisruusujen tuoksun.

* * *

Eespäin laulu on laaksossa,

Eespäin kaikuvi maailma. –

Muisto vain eestyä empii.

Rinta, mi toivotta lempii.

Vuorimaa [Herman Stenberg].

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.