Eessä on valkea muuri

Eessä on valkea muuri. Kirjoittanut Hilja Tamminen

Jo katkesi jäisien kahleiden paine,

saa vapaana läikkyä sininen laine,

jo laineilla keinuvi venhot ja laivat;

vaan meillä on niin monet kaihot ja vaivat,

kun eessä on valkea muuri.

Oli tuonoin metsässä lunta ja jäätä; –

jo vuokkoset nostavat pienoista päätä

ja katsovat kainona taivasta, maata,

vaan me emme vuokkoja poimia saata,

kun eessä on valkea muuri.

Me silmäämme kaihoten lehdikkörantaa,

niin tuoreita tuoksuja tuulonen kantaa

ja umppuset aukee ja silmikot puhkee,

on koivikko rannalla vehreä, uhkee.

Vaan eessä on valkea muuri.

Nyt vapauden toivehet mielehen nousi

ja kotien tanhutta ajatus sousi.

Me aukeavaksi sen rautaisen oven

jo uskoimme. Sykkivän tunsimme poven.

– Mut taas kohos valkea muuri.

Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.