Ei hetken helyjä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ei hetken helyjä.

Kirjoittanut Irene Mendelin


On ihmisrinnassa kaipaus
niin suur ja syvä,
ja sen on määränä valkeus
ja tieto hyvä,
ja sen on määränä ikuisuus
ja elo uus,
ja uumenista maan
sen toivo käypi taivaan Jumalaan.
Se on se säihkyvä sakene,
se pyhä tuli,
mi sinne pyrkiipi, mistä se
myös kerran tuli.
Se on se henkäys Jumalan
sen ainoan,
jok’ antain elämän
puhalsi multaan hengen elävän.
Niin ihmissielu on ikuinen,
on Jumalasta,
ja siksi kaihokin suuri sen
on taivahasta.
Sen kaikkitutkiva ajatus,
sen vapaus,
ne säteitäpä vaan
on hänestä, ken taivaan loi ja maan.
Oi kasva liekiksi sakene
sa ihmisrinnan!
Yl’ merten, maiden sa säteile,
käy alle pinnan,
ja ihmisyydelle voittoja
tuo kauniita,
ei hetken helyjä,
vaan ikuisuuden suurta kylvöä.


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.