Ei hetken helyjä
| Ei hetken helyjä. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- On ihmisrinnassa kaipaus
- niin suur ja syvä,
- ja sen on määränä valkeus
- ja tieto hyvä,
- ja sen on määränä ikuisuus
- ja elo uus,
- ja uumenista maan
- sen toivo käypi taivaan Jumalaan.
- Se on se säihkyvä sakene,
- se pyhä tuli,
- mi sinne pyrkiipi, mistä se
- myös kerran tuli.
- Se on se henkäys Jumalan
- sen ainoan,
- jok’ antain elämän
- puhalsi multaan hengen elävän.
- Niin ihmissielu on ikuinen,
- on Jumalasta,
- ja siksi kaihokin suuri sen
- on taivahasta.
- Sen kaikkitutkiva ajatus,
- sen vapaus,
- ne säteitäpä vaan
- on hänestä, ken taivaan loi ja maan.
- Oi kasva liekiksi sakene
- sa ihmisrinnan!
- Yl’ merten, maiden sa säteile,
- käy alle pinnan,
- ja ihmisyydelle voittoja
- tuo kauniita,
- ei hetken helyjä,
- vaan ikuisuuden suurta kylvöä.
Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.