Ei köyhällä!
| Ei köyhällä! Kirjoittanut anonyymi |
- Huu, kuinka on mailma kylmäileväistä,
- kun orpona yksin kuljen näin.
- Joka silmässä näen mä katsehen jäistä,
- kuu mä äitini lämmöstä jäin.
- Ei ymmärrä kenkään ken ohitse kulkee
- tään kaihoni katkeran huokausta.
- Luo rikkahan käännyn: se ovensa sulkee
- ei tahdo ees nähdä kulkuria.
- Vaan kuitenkin jäin minä ovensa taa,
- kun käydä en jaksanut enempää.
- Ja siinä mun rintani huoahtaa:
- ”oi miksi tää elo niin, väsyttää!
- Oi, jospa jo kohtaisin kuoleman!”
- Ja itkuista silmäni kastuu,
- kun kuulin ma sanoja rikkahan,
- mi saleissa hienoissa astuu.
- Hän viisaasti lausu näin vaimolleen
- kun läheni herkkupöytää:
- ”Nuo köyhät miks ehtivät naimiseen,
- kun nälkää he ruojat vain löytää!”
- En enemmän tahtonut kuullakaan,
- kun siitä sain kylliksi aivan:
- ei köyhällä sydän saisi ollakaan,
- vaan armaatkin rikkailla aivan.
Hanna.
Lähde: Työmies 9.5.1902.