Ei ole ilmestynyt pyhää maata

Ei ole ilmestynyt pyhää maata. Kirjoittanut Robert Seidel

Suom. Hilja Pärssinen.

Ei koskaan nähty pyhää maata,

mi rantamalta taivaan ois

maan lasten tuskiin siintänyt

ja orjan otsaa hyväillyt.

Ei itkuistansa ihmispolo

voi nousta koskaan taivaaseen,

miss’ parempi ois elo, olo

ja iki-ilot lauluineen.

Vain tuskan liekistä se puhkee,

povesta kansan kärsivän

kaihottu sankari se uhkee,

mi johtaa yöstä päivähän,

mi kahlehemme kirvoittavi,

pois pyyhkii köyhäin kyyneleet.

Se niinkuin vesa putkahtavi,

kun herää tuulet keväiset.

Kun köyhät kohtalonsa jakaa,

tuo heijastusta taivaast’ on.

Se heikollekin hoivaa takaa,

lieventää kuormaa kohtalon.

Oi elkää enää odotelko

taivasta pilvein takaista.

Kun voimastamme meill’ on selko

niin oomme taivaan portilla.

Kun kohtalonsa lunastuksen

tää kansa kerta suorittaa,

niin raottaa se taivaan uksen,

ja kaikki kaikk’ on ihanaa.

Ja rauhan enkelit maanpiirin

ylitse silloin lentelee.

Seppelöi kansat punaviirin,

ja taivas maahan aukenee.

Lähde: Punainen lippu: vihkonen runoja. 1910. Suomenteli Hilja Liinamaa. Savon työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kuopio.