Ei ole taivas kaukana

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ei ole taivas kaukana

Kirjoittanut Alpo Noponen


Kun kuljin katua kerran,
Pari pientä lasta mä näin;
Ja toinen kättähän nostaa
Yläkertahan kauniisen päin.
»Ei tuo ole taivas, Kaarlo,»
Hän virkkavi toimessaan.
– »Sano, mikä se muu sitten oisi?»
– »Yläkertahan onkin vaan.»
– »No, missä se sitten on taivas.»
– »On kaukana, kaukana niin...»
– »Ei, eipähän kaukana ookkaan!»
Niin siinä nyt väitettiin.
Miten lienee päättynyt kiista,
En kuullut ma loitompaa.
Vaan kaukaa taivasta lasten
Ei tarvitse tavoittaa.
Tie lyhkäinen se on heillä
Luo Luojan ja enkelten;
Vaan etsein lapsien lailla
Tien mekin löydämme sen.


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.