Ei sittenkään!
| Ei sittenkään! Kirjoittanut Lauri Soini |
- Ja vaikkapa maailma kahleihin
- mun elämäni vangiksi saisi,
- ihanteitani en minä sittenkään
- ikipäivinä unhottaisi!
- Mitä painavammin
- mua multahan poljettais,
- sitä ankarammin
- mun mieleni kaihoais!
- Tuliroihuna loimotellen
- mun sieluni palaisi
- ja säkeninä välkähdellen
- kevätriemua halaisi!
- Ja vaikkapa ruoskalla suomittais
- mua elämän rientoni tähden,
- niin ruoskakin ennen katkeais
- kuin uraltani syrjään lähden!
- Mitä kirpeämmin
- mun haavani kirveltäis,
- sitä virkeämmin
- mun henkeni ryntäjäis,
- ja ukkospilvenä jälleen
- mun ääneni jyräjäis,
- tulisimmalle välkynnälleen
- mun salamani säilähtäis!
- Mut ollapa kumpua välkeää
- mun vapahana liikkua hiukan,
- ja ollapa valoa ja lämpimää
- ja saadapa leivänkin niukan!
- Mun lauluni saisi
- sulin kielosin kajahtaa!
- Se heijastaisi
- niin kirkasna maailmaa!
- Se huolet ja murheet voittais,
- ne tyynenä tulkitseis
- ja iloa ja onnea soittais
- ja kansaa palveleis!
Lähde: Soini, Lauri 1903: Punasta ja vihreää: runoja. E. E. Sundvall, Helsinki.