Elämä (Juteini)

Elämä. Kirjoittanut Jaakko Juteini

Toivossa paistava onnemme pouta

pienille, suurille pitkistyy;

siinä on sulava surumme routa,

iloksi nautindo ilmestyy.

Kuitengin määrätä hyväkin herkku

turmion tuotellen vaikuttaa.

Muistele tuotakin, tuttava, serkku;

sehän se vaarahan vaivuttaa.

Toverit kunnian kotia tuovat,

kuin kukin nerolla nautitsee.

Reunalla kärpäiset kupista juovat,

viisaus himotkin hillitsee.

Sana on sanottu, korvilla kuulla;

yksi ja toinen sen ymmärtää:

ei sitä miehille mieleksi luulla,

upoten janoa jähdyttää.

Ei ole vanhangan elämä vaiva,

kuin sitä kunnolla käytellään

kuin ei hän huolella hautoja kaiva

ilolle, vielä nyt itsellään.

Riemu on riutuva kuin meno muukin,

vuosista selkämme vääristyy.

Kerran on kaatuva kituva puukin;

vaan vesa juurilla jäykistyy.

W – s –

Lähde: Sanan Saattaja Viipurista -lehden vuosikerta 1841, 26. kesäkuuta s. 1–2. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 23.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Sanan Saattaja Viipurista, vuosikerta 1841. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ssv/ssv1841_rdf.xml.