Elämän ilo
| Elämän ilo. (Salom. Saarnaaja, IX, 4–10.) Kirjoittanut Oskar Uotila |
- Elo, kuolo on ehtona ihmisen,
- Mut toivo on elävän seura,
- Ja elävä koira on parempi
- Kuin kuollut jalopeura.
- Eläv’ itsensä tietää kuolevan.
- Mitä tietää se, joka kuoli?
- Se kuollut on kaikesta osaton,
- Ei kukaan hänestä huoli.
- Ja kuollehella on uupunut
- Kaikk’ into ja vainot ja vihat;
- Myös rakkaus hällä on suupunut
- Sekä sydämmen hemmet ja ihat
- No hyvä! Syö leipäsi ilolla siis,
- Juo viinasi nautinnolla;
- Pääs päält’ älä voiteen puuttua suo,
- Anna vaattees valkiat olla.
- Ota osasi menosta maailman
- Ja ota se omistamalla
- Mitä tarjon’ on turhalla matkallas
- Tän armaan auringon alla.
- Kera naisesi nautitse elämää,
- Tee tarmosi takaa työskin;
- Manalassa on mennyttä mahtajan työ
- Sekä tarmo ja viisaus myöskin.
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.