Elämän kukka

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elämän kukka

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Niin kaunis on elämän kukka,
valoss’ auringon joka hehkuen loistaa,
ilahduttaa, huolien hunnut poistaa,
olemuksessaan syvä, syttyvä palo
ja korkean päivän valo.
Kun kuihtuu se kukka, sydän suruhun vaipuu,
mure jälkeen jää, jää kaiho ja kaipuu.
Mut tuolla, tuolla
takana tähtien tarhain
on Ylhäinen Isä,
on kukkien kaitsija parhain,
olemuksestaan joka antoi
osan elämän kukkaan,
siks ei sitä heitä hukkaan.
Hän kuihtuneen kukkasen korjaa,
maan lapsonen kunnaat kohtaa,
kukat kuihtumattomat joista
ne vastahan hohtaa.


Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.