Elämän kukka

Elämän kukka Kirjoittanut Antti Rytkönen

Niin kaunis on elämän kukka,

valoss’ auringon joka hehkuen loistaa,

ilahduttaa, huolien hunnut poistaa,

olemuksessaan syvä, syttyvä palo

ja korkean päivän valo.

Kun kuihtuu se kukka, sydän suruhun vaipuu,

mure jälkeen jää, jää kaiho ja kaipuu.

Mut tuolla, tuolla

takana tähtien tarhain

on Ylhäinen Isä,

on kukkien kaitsija parhain,

olemuksestaan joka antoi

osan elämän kukkaan,

siks ei sitä heitä hukkaan.

Hän kuihtuneen kukkasen korjaa,

maan lapsonen kunnaat kohtaa,

kukat kuihtumattomat joista

ne vastahan hohtaa.

Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.