Elämän laulu (Sarkia)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
XXXIX [Elämän laulu]

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Kuuntele elämän laulua! Suurena keinuen soi se,
soi läpi ihmisen työn, läpi tähtisen yön huminoi se..
Jäisenä meuruten melskaa, hyhmäisen veen säveleinä..
Suvisna, kuumana suhuu kuin kesän hengessä heinä..
Puhuri huurteinen puhuu, männiköt myrskyssä huiskii –
lirahtaa liverrys kiurun, puroina huljuu jo kirsi,
rastaan huilu jo huhuu, lännetär lempeä kuiskii,
laihot jo helteessä heilii, riemukas soi suvivirsi..
Kumajaa kirveitten alla uudissalvoksen hirsi,
moukarit mahtavat vaipuu raskaina meltoon rautaan,
vasarat lyö parahdellen nauloja arkkujen lautaan..
Markkinatelme käy, posetiivit soi yli turun,
hiljaa ohitse hipuu tumma saattue surun..
Pemajaa pehmeä hiekka havisten haaveitten hautaan..
Elämän ääni soi, läpi kaikkeuden sävel pauhaa,
juur kesän tuoksua toi, laihojen laulua lauhaa,
kuoloa taas huminoi, talvea – taas suven rauhaa..


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.