Elämän virsi

Elämän virsi Kirjoittanut Antti Rytkönen

Niinkuin tähti tähtivyöstä

tahi toive toukokuun

lennät iki-usvain yöstä

helmaan emon hymysuun.

Elon ylhää lahjaa kannat,

aamusoitot sulle soi,

laulaa kaikki kukkarannat,

virttä viidat huminoi.

Herää kevättoivot nuoret,

kauas katsehesi vie,

uskos uljas siirtää vuoret,

kautta kuohun kulkee tie.

Kohoavi oma orsi,

turva vastaan valtaa jään,

hetki vain – ja valju korsi

kertoo kieltä syksysään.

Kohta korjattu on sato,

tutkit, minkä työsi toi,

veikö paljon siitä kato,

mitä mieli unelmoi.

Silloin hohto syksyillan

välkähtää jo halki veen,

kuuhut luopi kultasillan

yli synkän syvänteen.

Sielusi nyt silmiin piirtyy

outo tuike tumman vuon,

katsehesi kauas siirtyy

taakse vinhan virran tuon,

kussa elos toivon, uskon

kaukorannat kajastaa;

lennät siivill’ iltaruskon

kohti suurta valkamaa.

Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.