Elämäni (Kovero)
Ulkoasu
Elämäni. Kirjoittanut Karl Adolf Kovero |
- Oma vimman, vieras liesi
- Ja rakkautta ei:
- Ne ilon aikaisehen
- Povestan poies vei.
- Ja mailman myrskyyn sitten
- Mä jouduin kulkemaan,
- Kunneska opin, ett’ei
- Elo leikki olekaan.
- Mä ryhdyin miesten työhön
- Ja raadoin päivät, yöt:
- Mut synkkää sydäntäni
- Ei tyyntäneet nää työt.
- Nyt äänet korvissan soi
- Kuin kaukaa kantelon:
- Ne sokeen mummuvainaan’
- Ilt’-aamu-virret on.
- Ehk’ alkaa kevät vielä
- Ja kesä rauhaa suo,
- Ehk’ ei syys, talvi paina,
- Kun saavun Luojan luo.
- Hän ottaa orvon vastaan,
- Mun murhepoikansa,
- Suo mulle onnen oikeen,
- Vie viimein rauhaansa.
1890.
Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.