Elämästä
| Elämästä. Kirjoittanut Kössi Kaatra |
- Jos jotakin täällä on kaunista,
- niin alla sen piilee pahaa
- On kaupalla rakkaus rahasta,
- on lemmen kahlehet vahaa.
- Vihan viljoja veljeys kasvattaa
- ja luottamus pettymyspalkan saa;
- taka-aikain unta on lemmekkyys
- ja sijass’ on itsekkyys.
- Joka mies käy naamari kasvoillaan
- ja lapsen lailla hän hymyy.
- Jumalia ja pyhiä palvellaan.
- Mut takana valhe lymyy.
- Ja kun kasvoja naamarit peitä ei,
- niin mikä sen lämmön ja lemmen vei
- ja missä on pyhät ja jumalat
- ja taivahan aatelmat?
- Etu määrää hengen ja aatoksen
- ja raha on vallan vaaka.
- Joka ei ole orjana ainehen,
- saa kirojen kantaa taakan.
- Ja hyvä jos jossakin ilmenee,
- niin elämä senkin jo sokaisee
- ja verihin tahrii ja maahan lyö;
- se elämän onkin työ?!
- Käy uhmaten nyt yli ihmisten
- se elämän ankara valta.
- Kuka täällä nyt kourista säästyi sen,
- ken päätään nosti sen alta?
- Ei kenkään onnehen juopunut lie,
- mut kunkin tuttu on murheen tie,
- ja sentään kaikki nyt odottaa
- ja palkaksi tyhjän saa.
- Joka pettymys vaikka ne maahan lyö,
- niin sentään vielä he uottaa.
- Yli heidän vaikka on mustin yö,
- he koittohon päivän luottaa.
- Mut milloin koite on päivän sen,
- jona kuivuu lähtehet kyynelten
- ja jolloin ihminen täällä saa
- sitä, mitä hän odottaa?
Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.