Elias Lönnrot (Cajander)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elias Lönnrot.

Kirjoittanut Zacharias Cajander


Se suloinen Suomen kansa,
Ruotzin maassa mainittava,
Vaka kansa Venäjässä,
Uros ukko Karjalassa,
Poika pulskee Pohjalassa,
Viisas veli Viipurissa,
Selvä mieskin Savossa
Riemu laulua laitteloopi
Eljaksellen elin aijan,
Lönnrotillen laulajallen,
Tohtorillen totisellen,
Suomen runon hoitajallen;
Joka Otavan oikaseepi,
Väinamöiset väistelööpi
Tieltä Taivaan kulkioijen,
Eistä Tuonelaan mäniän.
Hän on maita mitellynnä,
Kylän teitä kulkenunna,
Pitäjät polkenna poikki,
Läpi Leänit lötöstännä;
Sarka takki olka päällä
Rumat liivit takin alla,
Alla liiviin liina paita;
Se on Uros ensimmäinen
Laulaja ijänikkuinen.
Kuin hän runoillen ruppeepi,
Virren töillen laitteleksen,
Sillon on ilot isoommat,
Taivan onni onnellinen,
Eikä ole sitä miestä,
Sitä vaimon syntynyttä,
Joka häntä nuhteleisi,
Pahasti panetteleisi.
Eläkön Elias aina!
Virren töissä viipyköhön!
Jott’ ois’ Suomessa elämä
Kuin on autuus Taivahaasa.

Zakari Zakarinpojka.


Lähde: Borgå Tidning 19.11.1842.