Elias Lönnrot (Cajander)

Elias Lönnrot. Kirjoittanut Zacharias Cajander

Se suloinen Suomen kansa,

Ruotzin maassa mainittava,

Vaka kansa Venäjässä,

Uros ukko Karjalassa,

Poika pulskee Pohjalassa,

Viisas veli Viipurissa,

Selvä mieskin Savossa

Riemu laulua laitteloopi

Eljaksellen elin aijan,

Lönnrotillen laulajallen,

Tohtorillen totisellen,

Suomen runon hoitajallen;

Joka Otavan oikaseepi,

Väinamöiset väistelööpi

Tieltä Taivaan kulkioijen,

Eistä Tuonelaan mäniän.

Hän on maita mitellynnä,

Kylän teitä kulkenunna,

Pitäjät polkenna poikki,

Läpi Leänit lötöstännä;

Sarka takki olka päällä

Rumat liivit takin alla,

Alla liiviin liina paita;

Se on Uros ensimmäinen

Laulaja ijänikkuinen.

Kuin hän runoillen ruppeepi,

Virren töillen laitteleksen,

Sillon on ilot isoommat,

Taivan onni onnellinen,

Eikä ole sitä miestä,

Sitä vaimon syntynyttä,

Joka häntä nuhteleisi,

Pahasti panetteleisi.

Eläkön Elias aina!

Virren töissä viipyköhön!

Jott’ ois’ Suomessa elämä

Kuin on autuus Taivahaasa.

Zakari Zakarinpojka.

Lähde: Borgå Tidning 19.11.1842.