Eliinalle

Eliinalle. Kirjoittanut Karl Adolf Kovero

Oi silmämääräni, Eliina-kulta,

Ain’ öin ja päivin muistaa sua Kalle.

Miks et sä näytä silmääs surevalle,

Miks sydän sull’ ei tuika lemmen tulta?

Jos turhaan toivon rakkautta sulta,

Jos sylihin sä syökset toisialle,

Jos sinusta mä jäänkin loitommalle,

Ei sittenkään sun kuvas huku multa.

Kun murheen pilv’ on noussut taivaalleni,

Sen kyynelvirrat syöneet kukkaseni

Ja luhtoneet mun luuni, ytimeni:

Saan riemukyynelteni kultaa vuolla

Sun helmaas, nähdessän’ sun kerta tuolla

Kirkkauden maassa, joss’ ei enää huolla.

1869.

Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.