Elinan surma/Neljäs kuvaelma

Elinan surma
Neljäs kuvaelma
Kirjoittanut Gustaf von Numers

NELJÄS KUVAELMA.

Arkihuone Suomelassa. Pöydät taynnänsä juoma-astioita, permannolla pari oluttynnyriä; penkeillä viinimaljoja. Sali kirkkaasti valaistu. Sieltä kuuluu soittoa ja laulua (»Kudo sarkaa») ja tanssin pauhua. Näyttämön keskellä emäntä. Huovit ja piiat juoksevat sekaisin ulos ja sisään. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän häätuulella.

emäntä.
Te ette saa juoda enempää. Jaakko, olethan jo humalassa, — ja sinä, Liisa, katsohan vähäsen, mitä sinulla on käsissäsi — no, no, vähän siivommin! Marketta hyi! kuinka sinä sallit Erkin taputella polveasi tuolla tavalla — onko se mielestäsi soveliasta? Muista, Lyyli, että otat rievun käteesi ja pyyhit pöydät, ennenkuin viet lisää olutta — — No Pirkko, mitä nyt taas?

pirkko.
Huovit tahtovat enemmän olutta pirttiin.

emäntä.
Pirttiin — no niillä nyt on hirveät olutmahat, noilla Laukkolaisilla, nyt ne juovat itsensä humalaan ja sitten alkavat tapella. Sano heille sinä, että Laukossa tulee toinen järjestys, jahka minä ehdin sinne. Tuoss' on heidän tynnyrinsä. Kuules, sano tytöille siellä alhaalla, että he jättävät miesseuran ja laittavat itsensä heti kyökkiin. kiin. Koko talo on mullin mallin, ja minun täytyy yksin huolehtia kaikesta. Onko tuo saksalainen kyökkimestari siellä? — Mitä sinä tahdot?

jaakko.
Soittajat tahtovat enemmän olutta.

antero.
Uoti tahtoo nuorille herroille enemmän olutta.

marketta.
Hyvä rouva — rouvilta on viini ihan lopussa, ja neitojen kamarissa juovat nuoret herrat heidän kanssaan samasta pikarista.

liisa.
Rouva — kissat ovat syöneet hanhenpaistin.

antero.
Rouva, saanko pyyhkeen — Uoti kumosi koko pöydän — —!

isäntä.
Muija, muija — kuuletko, eukko — Ebba! Meiltä on olut ihan lopussa ja meidän juuri pitäisi juoda Kaarle kuninkaan malja!

emäntä.
Min' en ehdi — kuulethan, min' en ehdi. Tuossa laske itse; — Antero tuoss' on pyyhin. — Sinä nyt olet aika tyhmikkö, mikset aja kissoja kyökistä! (Antaa Liisalle korvapuustin.) — Kuule, rakas Juhani, jos vieraat juopuvat, niin vie heidät kamariisi — ota avain suulta. Lyyli, älä läikytä maahan viiniä. — Marketta, ole lipomatta sen maljan reunaa, josta rouvien täytyy juoda.

pirkko.
Rouva, huovit tappelevat pirtissä.

emäntä.
No lähetä hakemaan väkevä-Matti — hän saa erottaa heidät. Missä on kyökkimestari?

jaakko.
Tuolla pelimannien kanssa viulua soittamassa.

r. kirves
(tirkistää sisään).
Voinko auttaa teitä, Ebba kuomaseni?

emäntä.
Kyllä, kuomaseni — ota pyyhin ja pyyhi tuo malja ja anna se sitten Juhanille — mutta rakas Juhani, tynnyristä tippuu — lyö tappi lujasti kiinni. Koeta nyt, »rakkaani», pysyä selvänä tänä iltana.

isäntä.
Rakas Ebba, meillähän on vaan yksi tytär, ja tänään vietämme hänen häitään. (Menee.)

r. kirves.
Ja se tytär on nyt Laukon emäntä voi, voi, Ebba kuomaseni — —

r. linnunpää
(tirkistää sisään).
Emäntä kun ei ole näkösällä — —

emäntä.
Ei, ei, rakkaat ystävät — teidän täytyy suoda minulle anteeksi mutta minä olen ihan pyörällä — tänäänhän on häitten »kolmas päivä» ja huomenna on lähdettävä Laukkoon. — Minä en saa selvää enää mistään, kaikki ihmiset ovat kuin hulluja — — Hirveätä, mitä puuhaa niistä häistä sentään on!

r. kirves.
Kun minä naitan tyttäreni — —

r. linnunpää.
Kun minä naitan tyttäreni — —

emäntä.
Vartokaa hieman — minun täytyy saada tuo onneton lyybekkiläinen kyökkimestari käsiini — — Mitä minä sanoin — ei ristinsielua kyökissä! tämähän on hirveätä — —! Uoti! Uoti! mitä sinä ajattelet!!

uoti
(johtaa »sarankudonnan» viimeistä vuoroa, jossa kaikki kulkevat peräkkäin. Laulaa:)

»Näin kudotahan sarkaa,
näin vedetähän verkaa.
Kudo sarkaa, vedä verkaa,
anna pirtojen paukkaa.»

(Käyvät piiriin rouvien ympärille.)

Äiti mukaan!

»Näin kudotahan sarkaa» —

Älkää päästäkö häntä!

»Näin vedetähän verkaa» j. n. e.

(Kaikki laulavat koko ajan.)

ääniä.
Emäntä mukaan! Ebba rouva mukaan!

kurki.
Anoppi mukaan! Jatka, Uoti!

emäntä
(taistelee vastaan käsin ja jaloin, mutta kietoutuu auttamattomasti piiriin).
Vie heidät saliin, Uoti! — Ei, ei, minä en ehdi — minulla ei ole aikaa! Ei, ei, hyvät ihmiset! antakaa minun olla! — Klaus, autahan toki! Voi, voi, voi, minulla ei o—le ai—kaa — minul—la ei o—le ai—kaa — —

(Laulavat:)

»Näin kudotahan sarkaa,
näin vedetähän verkaa.
Kudo sarkaa, vedä verkaa,
anna pirtojen paukkaa! — —»

uoti.
Äiti ulos! Pois »tukilta»!

ääniä.
Emäntä ulos! j. n. e.

kurki (hurjasti).
Anoppi ulos! Pois »tukilta»! Kiinnittäkää lujalle!

elina.
Tulkaa tästä, äiti, tästä pääsette.

isäntä.
Ai, ai, mamma — ryömi tästä, ryömi — se tekee sinulle hyvää — —!

emäntä
(tulee esiin surkean näköisenä ja ähkien).
Ai, ai, ai, oi, oi, oi! tehän otatte hengen vanhasta ihmisestä — — ääniä porstuasta.
Morsian ulos! — Morsian ulos! —

uolevi
(jotensakin päihtyneenä).
Morsian ulos — —

kaikki.
Morsian ulos!

uoti.
Morsian ulos! — Miss' on kynttilät, äiti? — Tääll' on koko laatikollinen — tulkaa tänne, tääll' on! — — Soittajat edellä —! auki ovet — isä taluttaa Elinaa — Klaus ja äiti — morsiusneidit, sulhaspojat — — Pyhän Yrjänän marssi! — — Soittakaa, kas niin!

(Yleisen hämmingin aikana varustautaan sytytetyillä kynttilöillä; järjestytään saatoksi ja kuljetaan porstuan kautta ulos. Ulkoa kuuluu melua ja huutoja. Uoti ja Uolevi jäävät kahden.)

uolevi
(katsellen kädessään olevaa sytytettyä kynttilää).
Mitä minä tällä teen?

uoti (nauraen).
Näytät valkeata, että ihmiset näkevät siskoni ottaneen Kurjen eikä sinua — —

uolevi.
Vaikenetko, taikka — —! (Heittää kynttilänsä nurkkaan.) Tule, minä vaadin sinut kanssani miekkasille!

uoti
(nauraen).
Luulenpa että »kolmas päivä» kummittelee aivoissasi. Ole sinä vain rauhallinen — Elina on jo kaksi yötä uinunut morsius-untuvilla — — Maljasi!

uolevi
(äkkiä synkkänä).
Niin, sehän on totta se! — Uoti!

uoti.
Jaha!

uolevi.
Uoti!

uoti.
No, no, täss' olen —

uolevi.
Jos minä — — kuule, Uoti — jos minä juopuisin ja aikoisin surmata sulhasen, niin toimita minut pois. —

uoti.
Ole huoletta, — kyllä minä sinua silmällä pidän —

uolevi
(heittäytyy penkille; kätkee kasvot käsiinsä).
Oi, Uoti, — tässä elämässä ei minusta enää tule selvää ihmistä — ja samahan se, mikä minusta tulee!

uoti.
Ei, Uolevi! älä heittäydy helläksi — — silloin nousee olut päähäsi. — Jos siskoni heitti sinut, niin saathan minut sijaan — kuuletko — ja koko elämän-iäksi. Jahka tämä ilo täällä on lopussa, lähdemme me Savoon, Tottin luo — kuuletko! tappelemaan, tappelemaan kuin hurjat Novgorodia vastaan.

uolevi
(nousee äkkiä).
Olet oikeassa — niin, me lähdemme taisteluun, — tappelemaan ja tappamaan, kunnes — kuolemme!

uoti.
Olkoon menneeksi, — tule tänne! (Syleilevät.) Me kuulumme yhteen, me, vaikkei mikään pappi ole meitä vihkinyt — —

uolevi
(tempaa pikarin ja juo).
Tuohus tänne — — nyt valaisemaan morsianta — — Morsian ulos! (Rientää ulos tuohus kädessä. Uoti seisoo hetkisen tirkistellen alas; tempaa yht'äkkiä tuolin ja murskaa sen permantoon. Menee.)

kyökkimestari
(virkapuvussaan, eräs soittaja kainalossa; tulevat horjuen salista; matkalla kyökkiin).

soittaja.
Siehst du, liebwertester Bruder! Die holde Frau Musika, die hohe, hehre, himmlische Kunst —

kyökkimestari.
Unsinn! Wenn ich einen Wildschweinsbraten so zurichte, dass man glaubt, das Schwein wäre lebendig, oder eine Marzipänentorte in der Form eines ganzen Tourniers, das ist Kunst, aber so ein Bischen Dudelidu — Unsinn, sag ich noch einmal!

emäntä
(porstuassa).
Ei, ei — toista tietä! Menkää toisia portaita — — Juhani — Uoti, vie heidät toista tietä — niin, niin — — (Tulee sisään rouvien Kirveen ja Linnunpään seurassa.) Hirveätä, kuinka ne mellastavat tänä iltana! — Istukaa, kuomaseni — meidän täytyy saada tilkka viiniä — kas tässä! — Ja sitten ne vetivät minutkin, vanhan ihmisen, tanssin jymäkkään — —

r. linnunpää.
Rakas kuomaseni — olinhan minäkin mukana — —

r. kirves.
Ja minä —

emäntä.
Ja kun Klauskin — vävypoikani — Kurki — kun hänkin huusi: »anoppi mukaan!» niin minä ajattelin: tehkööt minulle mitä tahtovat, koska hänkin, itse voutikin, on mukana — — Juokaa vähän lisää kuomaseni, kyllä täältä liittää — —

r. linnunpää.
Niin, kuomaseni, kyllä sinun tyttäresi nyt on onnensa saavuttanut tässä maailmassa, minun täytyy nyt oikein onnitella sinua semmoisesta vävypojasta. — Kurki on erittäin miellyttävä mies —

r. kirves.
Ja hän käyttäytyy niin hienosti —

r. linnunpää.
Niinkuin voudin tulee — — tietysti, tietysti!

emäntä.
Niin, Kurkien suku onkin — hienoa sukua, niin hienoa sukua. (Äänettömyys.)

r. kirves.
Minä tässä tulin ajatelleeksi, mitenkähän tuon — Kirstin laita nyt lienee —

r. linnunpää.
Niin, hänen tuolla Vääksyssä. Hänhän matkusti heti — kihlauksen jälkeen.

emäntä.
Ei, kyllä hän matkusti jo ennemmin —

r. kirves.
Sanotaan että hän — Kurki — oli suorastaan ajanut hänet — Kirstin — ulos, ja että hän oli huutanut ja potkinut — niinkuin sellaisten tapa on — kun huovit taluttivat häntä rekeen — — ja huono reki se oli ollutkin, oikea sontareki — häpeä sanoakseni!

emäntä.
Siitä en tiedä — — mutta minua harmittaa se, että tuo samainen kapine on Kurjesta — vävystäni — levitellyt ilkeitä huhuja, ikäänkuin hän — Klaus — olisi ollut jonkinlaisissa tekemisissä hänen — Kirstin — kanssa. Niinkuin ei jokainen tietäisi, että se oli Kirsti, joka hännysteli Klauta!

r. kirves.
Niin, voitteko ajatella — —

r. linnunpää.
No, sinä et myöskään kutsunut tuota ihmistä häihin — — sehän ei voinut tulla kysymykseenkään —

emäntä
(hämillään).
Niin, nähkääs, meidän oli suorastaan pakko kutsua hänet, sillä hän on nyt sentään Kurjen sukulainen — — ja Juhanikin tahtoi sitä — —

r. kirves.
Minä en missään tapauksessa olisi sitä tehnyt — —

r. linnunpää
(arvokkaasti).
Ei, minunkin mielestäni heidän täytyi — —

emäntä.
Sillä kaikissa tapauksissa hän on Klaus Kurjen käly — —

r. linnunpää.
Ja ettei hän voi tulla, ymmärtää jokainen. Siis tuollainen kutsumus voi olla yhdentekevä —

emäntä.
Tietysti hän ei tule. Siksipä hänet kutsuttiinkin.

r. linnunpää.
Eiköhän tuosta Kirstistä sentään tuntune jokseenkin katkeralta, kun täytyi alentua, kehtaamatta näyttäytyä ihmisille — ei edes lankonsa häissä! (Äänettömyys.)

r. kirves.
Rakas Ebba kuomaseni — tästä naimiskaupasta varmaan koko sukusi tulee hyötymään.

emäntä.
Luultavasti Juhani nyt suostuu vastaanottamaan tuon viran Hämeenlinnassa, josta hän tähän saakka ei ole välittänyt — ja tämä talo tulee uudestaan rakennettavaksi, täytyyhän elää säätynsä mukaan, sillä — nähkääs — Fincket kuuluvat oikeastaan suuraateliin, vaikka emme ole siitä välittäneet — (Kyökistä kuuluu rikottujen astioiden kilinää.) No voi, mitä se nyt taasen oli? Tuo ulkomaalainen kyökkimestari on ihan poissa tolaltaan tänä iltana — — suokaa hetkiseksi anteeksi! (Kiiruhtaa ulos.)

r. kirves.
No, kylläpäs hänen pyrstönsä nyt paisuu, tuon naimiskaupan takia!

r. linnunpää.
Ihan kuin riikinkukko kanatarhassa.

(Tanssin sävel kuuluu salista: »Hyi, hyi sun viekkauttas» j. n. e.)

r. kirves.
Nyt siellä taas aletaan. — Oletko huomannut, miten nuori Tavast kokee lähennellä minun Bengtaani? —

r. linnunpää.
Sinun — ei, rakas Briita! minun Klaaraanihan hän kokee — —

r. kirves.
Erehdys, rakas Märtha kuoma, — älä sinnepäin toivokaan —

r. linnunpää.
Jonnepäin sinä toivot — —

r. kirves (nousee).
Minä menen tanssia katselemaan.

r. linnunpää.
Rakas Briita kuoma — — sinä aina niin kiivastut — —! (Kumpikin eri ovesta saliin.)

(Kaksi vaahtopartaista ritaria tulee notkuvin polvin ja riidellen salista.)

1:nen ritari.
Vait — sanon minä! Ruotsin oikea kuningas on Kaarle Knuutinpoika.

2:nen ritari.
Eipä — sanon minä! Se on kuningas Kristian — —!

1:nen ritari.
Tanskalainen!

2:nen ritari.
Petturi!

1:nen ritari.
Säiläs maalle! Sinähän olet arkkipiispan nautoja — —!

2:nen ritari.
Ja sinä kurja valapatto! (Taistelevat.)

isäntä
(kiiruhtaa väliin).
Rakas Stjernkors — — hyvä Bitz — mitä turhista riitelette, hyvät ystävät —! Kas niin, tulkaa sisään. Ensin juomme Kaarle kuninkaan maljan ja sitten kuningas Kristianin — — sisään nyt — kas noin —! (Työntää heidät saliin.)

(Kaksi nuorta ritaria tulee salin vasemmasta ovesta).

1:nen nuori ritari.
Minä ensiksi kutsuin hänet tanssiin.

2:nen nuori ritari.
Se on hävytön valhe! Minä sen tein —

1:nen ritari.
Valehtelet!

2:nen ritari.
Konna — — tuossa saat! (Heittää hansikkaansa hänelle vasten silmiä; taistelevat.)

isäntä.
No, no, poikaset I — Hiljaa, Tavast, kauniisti, Horn! — — Ulos pihalle, jos tapella tahdotte! Kas noin! tuoss' on porstuan ovi — —

1:nen ritari.
Niin, käy ulos — — saamme nähdä kumpi meistä jää lumihangelle!

2:nen ritari.
Se pian nähdään! Luuletko että joku Tavast väistyy tuommoisen flaamilais-Hornin tieltä! (Menevät. Isäntä työntää heitä ulos ja menee itse saliin.)

uolevi
(tulee hurjasti tanssien Elinan kanssa).
Morsiamen malja!

elina.
Uolevi! Uolevi! (Irtautuu Uolevista.)

uolevi.
Morsiamen malja!

elina.
Uolevi — sin' et saa juoda enempää!

uolevi.
Mitäs muuta tekisin — — täällä! — Oi, viiniä! Minun täytyy juoda — juoda, voidakseni unhottaa kaikki — — ah! voidakseni unhottaa sinut! (Nojautuu pöytään.)

elina
(nousee).
Tule, menkäämme toisten luo.

uolevi.
Elina, oletko pahoillasi?

elina.
En, mutta lupaa minulle, ettet juo enempää tänä iltana — — sitä en suvaitse — kuuletko, minä en tahdo nähdä sinua — — (Aikoo poistua, vaan seisahtuu äkkiä ja ottaa kukkasen tukastaan, toisella äänellä.) Ritari Frille — ottakaa tämä kukkanen, ratsastakaa kirkkomaalle ja laskekaa se Kaarina Kurjen haudalle — —

uolevi
(heti vakaana, polvistuu ja suutelee Elinan kättä).
Kuten hallitsijattareni käskee. (Menee.)

kurki
(on tullut sisään).
Mitä se oli? (Kiivaasti.) Mihin piti Uolevin viedä kukkasesi?

elina.
Kaarinan haudalle, rakas ystäväni.

kurki.
Vai niin — vai niin — — (Hurjasti.) Elina, Elina, oma Elinani! hyvä enkelini! (Nostaa hänet korkealle.) Sinä, joka sovitat kaikki! (Suutelee häntä kiihkoisasti.) Huomenna matkustamme Laukkoon. (Soittoa kuuluu.) Tule tanssiin!

uoti.
No niin, nyt kaikki tanssiin sulhon ympärille! Hoi, kaikki sisään! Morsian yksin viedään saliin — — tulkaa! (Häävieraat tulvaavat sisään.) No nyt, lanko! — Tytöt, tänne liinanen! (Muudan nainen antaa vyönsä.) Käännäpä nokkaasi, lanko, (Emäntä tulee sisään.) sinusta tehdään sokko. (Sitoo vyöllä Kurjen silmät.) Kaikki piiriin! — — morsian ei saa pilkistää! (Elina viedään pois.)

(Laulua.)

Kun Kurki nyt häitä pitää,
kuka morsian olla saa? — j. n. e.

eräs airut
(astuu sisään, kohottaa sauvansa).
Jalosukuinen neiti Kirsti Fleming Vääksystä.

(Yleinen hämmästys. Piiri venyy pitkäksi. Kurki riistää siteen silmiltään. — Oven aukaisee kaksi matkapukuista paashia. Kirsti, erittäin komeasti puettuna, astuu sisään. Häntä seuraa kaksi huovia, pertuskat käsissä; asettuvat ovensuuhun.)

kirsti.
Jalo Ebba rouva — minä tulen kai liian myöhään, mutta vasta eilen sain kutsunne, ja matka on pitkä. Minä kiitän ystävyydestänne. Minua seuraa vain kymmenkunta ritaria, sillä täällä kai on paljon väkeä ennestään — —

isäntä
(änkyttäen).
Onkohan kukaan toimittanut hevosenne korjuuseen, Kirsti neiti?

kirsti.
Älkää niistä huolehtiko, hyvä Juhani herra — väkeni pitää siitä huolta. (Viittaa; hänen seuralaisensa poistuvat.)

isäntä
(hämillään).
Me emme uskoneet — teidän —

kirsti.
Minun tulevan lankoni häihin —? Kuinka niin voitte luullakaan? — — Ah! tuossahan hän on. — Onnea sinulle, rakas lanko!

kurki
(ojentaa vitkastellen Kirstille kätensä. Hän näyttää kuohuvan vihasta).
Sinua ei — enää — odotettu — —

kirsti.
Sen uskon — siksipä tahdoinkin hämmästyttää sinua, rakas Klaus! (Tuskallinen äänettömyys. Kurki tuskin voi hillitä itseään.)

uoti.
Hitto, kuinka kaikki ovat nolon näköisiä! (Noutaa kaksi pikaria.) Tervetuloa, Kirsti neiti! — Teitte kauniisti, kun tulitte sisareni häihin. — Juokaa pohjaan — kuten minä. — Elinan onneksi!

kirsti.
Minä juon maljani pohjaan — — se tuntuu hyvältä matkan jälkeen. (Juo vitkaan ja tyynesti, Uoti ottaa kohteliaasti häneltä pikarin ja vie sen takaisin.)

elina
(pilkistää ovesta).
Mikä nyt on? — Miksi yht'äkkiä semmoinen hiljaisuus? — — Ah! sinä Kirsti! Saanhan sinutella sinua nyt, kun olemme tulleet sukulaisiksi. (Juoksee syleilemään Kirstiä.) Kuinka sanomattoman kiltisti teit, kun tulit, nyt minä olen niin iloinen — niin iloinen — koko eilispäivän juoksin vähänväliä ikkunaan — — Aatteles, nyt on jo »kolmas päivä» — — ja huomenna matkustamme Laukkoon — ja sinä tulet mukaan. Sinulla mahtaa olla hirveän ikävä siellä Vääksyssä! — — Voi sinä, hyvä, rakas, kiltti, kulta Kirsti, — minä iloitsen niin sydämestäni, että tulit. — Minut suljettiin äsken tuonne saliin, näes, siksi aikaa, kun he tanssivat sulhon ympärillä — istuhan toki — sitten tanssitaan minun ympärilläni — minusta täällä tuli yht'äkkiä niin hiljaista — — ja se olitkin sinä, joka tulit — — niin, niin, sinullahan oli pitkä matka, mutta sinä tulit kuitenkin — — sinä rakas ystävä. Niin, nyt saatte mennä tanssittamaan sulhasta — tuonne saliin. Minä jään tänne puhelemaan Kirstin kanssa. Hyvästi kaikille!

uoti.
E-ei, suur' kiitos, rakas sisko — ei sitä noin vaan heitetä vanhoja tapoja ylös-alaisin. Sulhaistanssi ei ole vielä loppuun tanssittu, emmehän vielä tiedä, kuka tulee sinun jälkeesi morsiameksi. Saliin kaikki tyynni! — Kas niin, lanko! — Jalo Kirsti neiti, sallikaa minun saattaa teitä! Ei, Elina hyvä, sinä jäät kiltisti tänne ja annat neitosten tanssittaa miestäsi. Sitten tulee sinun vuorosi, kun me nuoret miehet tanssitamme sinua. Ovet kiinni! Sin' et saa pilkistellä, Elina, muista se! (Kaikki saliin, paitsi Elina. — Äskeiset kaksi nuorta ritaria tulevat parhaassa sovussa, halaillen toisiaan.)

1:nen nuori ritari.
Kyllä olimme aika pöllöjä, kun aioimme tapella tuommoisen nirppanenän takia!

2:nen nuori ritari.
Puhu vielä! Maljasi, kunnon veikko! (Menevät saliin.)

elina.
Kuinka olen väsynyt!

uolevi.
(tulee synkkänä ja salamielisenä kädessään puunlehvä).
Tuo kuollut seurasi minua minä tunsin sen — — hän nousi haudasta ja istuutui taakseni ratsun selkään. — Mitäs hän kuiskasikaan minulle — mitäs hän kuiskasi? Hän antoi tämän lehvän — — ei, ei, itsehän minä sen taitoin — mahtoiko hän mennä takaisin Laukkoon? — Minä tunsin, kuinka hän hyppäsi alas, kun tulien välke näkyi Suomelasta — — mutta mitä hän kuiskasi minulle — —? (Miettii.)

elina.
Oliko se Kaarina?

uolevi
(hätkähtää).
Hän varmaan käski minun antaa sinulle tämän — — niin, niin hän teki — — Kuinka olet sinä täällä — — odotitko minua? Miksi ovat ovet suljetut? Täällä tuntuu niin oudolta — —

elina
(on ottanut lehvän).
Kuinka olet kalpea — ja kätesi niin kylmä — — Oletko sairas — —?

uolevi.
Sairasko — — sydämeni vaan on haavoittunut, mutta niille haavoille ei löydy parantavaa palsamia! Miksi ovet ovat suljetut? — — Elina, äsken sanoit, ettet tahdo nähdä minua juopuneena — — niin? Suo anteeksi, minä olin juopunut — — — mutta se oli äsken se nyt on toisin.

uoti
(aukaisee ovet).
Mamma Kirves tuli morsiameksi. — Sisään, Elina! Morsian sisään! —

elina
(kiinnittää lehvän ruunuunsa).
Tanssiin, Uolevi! Tule, tanssikaamme yhdessä!

ääniä.
Morsian sisään! (Elina saliin.)

kirsti
(tulee sisään).
Uolevi!

uolevi
(ryntää ylös).
Kirsti!

kirsti.
Uolevi — mitä sinä ajattelet — —?

uolevi
(pidellen otsaansa; tyynemmin).
Vai sinäkö? Olet siis tullut minun poissa ollessani?

kirsti.
Niin. Missä olit?

uolevi
Kirkkomaalla. Elina lähetti kukkasen siskosi haudalle.

kirsti.
Vai niin?!

uolevi
(kiivaasti).
Kirsti, äsken juuri ajattelin sinua — —! Ota minut mukaasi — — minä hoidan Vääksyä — —

kirsti
(nauraa).
Sepä hauskaa! (Vakavasti.) Niin, me kaksi hyljättyä sovimmekin hyvin yhteen!

uolevi.
Minä tahdon sinun luoksesi — — olla sinun lähelläsi! Elina on nyt hänen! Se tuntuu niin — — sinä olet niin voimakas — —! Kirsti, minä pidän sinusta — sinä tiedät miltä tuntuu, kun ihmisen sydämestä tihkuu verta, eikä hän voi muuta kuin kiristää hampaansa yhteen.

kirsti
(lempeästi).
Niin, tule luokseni, Uolevi! Minä otan sinut voudikseni.

uolevi.
Milloinka matkustat?

kirsti.
Heti! Tule mukaan — —!

uolevi
(ojentaa kätensä).
Minä tulen! Lähtekäämme heti!

kirsti.
Laita matkarekeni kuntoon.

uoti
(salista). Sulhanen ulos — —! Nyt on morsiamelta ruunu tanssittava — — ulos siis, lanko — — etkä saa pilkistellä! Ovet kiinni! (Työntää Kurjen ulos ja sulkee ovet).

kurki
(hämillään).
Kirsti! (Äänettömyys.) Minä en odottanut sinua.

kirsti.
Hämmästyksesi oli kai sitä mieluisampi.

kurki.
Lähtösi Laukosta tapahtui niin äkkiä, etten saanut edes jäähyväisiä sinulta.

kirsti.
Vääksy kaipasi emäntää.

kurki.
Aioin myös kiittää sinua siitä ajasta, jona hoidit talouttani.

kirsti.
Niin — ja hyvin sinä ymmärsit käyttääkin palvelustani.

(Äänettömyys.)

kurki.
Sinua ei odotettu! Kiitoksia kuitenkin, että tulit. Sinä et siis kanna vihaa — —

kirsti.
Tahdoin nähdä hänet, joka on tuleva sisareni jälkeIäiseksi. Hän on vieno enkeli. Mutta enkelin mieltä Laukon emänniltä vaaditaankin, sillä siellä sitä kyllä koetellaan. (Äänettömyys.) Olen ottanut Uolevi Frillen palvelukseeni. Luovutatko hänet minulle?

kurki.
Mielelläni, hyvinkin mielelläni. Hän on ollut Elinan leikkitoveri. Ei ole soveliasta, että hallitsijatar ja alamainen ovat lapsuudenystäviä. (Leikillä.) Uolevi on muuten kaunis nuorukainen! Minua ei kummastuttaisi, jos sinä — — —

kirsti.
Jos minä seuraisin sinun esimerkkiäsi ja valitsisin itseäni alhaisemman — —? Kurki voi niin tehdä — — Fleming ei sitä tee!

kurki.
Ylpeä on luonteesi, Kirsti; sitä ei voi mikään taivuttaa.

kirsti
(ivalla).
Vai — — sinä et voi käsittää, että minä — vaikka olen sinut menettänyt — kuitenkin kannan pääni pystyssä? — Klaus Kurki, puhukaamme selvää kieltä. Herätessäni ovesi kynnyksellä ja tajuttuani sen pohjattoman kurjuuden, johon olin vajonnut, leimahti Flemingien veri minussa inhosta ja häpeästä. Kaikki tunteeni sinua kohtaan muuttuivat jääksi, ja tyynenä läksin talostasi. Minä en tunne suuttumusta, en vihaa enkä kaihoa. Minä vain halveksin, niin, halveksin sinua, sinä ylpeä Laukon herra! —

kurki.
Sinä käytät sanoja, jotka, jos olisit mies — — mutta sinä oletkin nainen!

uoti.
Kas niin, nyt on morsiustanssi päättynyt! Kärsimysaikasi on ohitse, lanko! (Hääjoukko tulee sisään.)

kirsti.
Nuori ritari, olkaa hyvä ja tiedustakaa, ovatko hevoseni valjaissa. Tärkeät toimet kutsuvat minua Vääksyyn. Kiitän teitä, jalo rouva, vieraanvaraisuudestanne. (Elinalle.) Älä unohda uutta kälyäsi! Jalot naiset ja ritarit, minä tervehdin teitä! (Horjuu.) Ah!

elina.
Sinä kalpenet — — oletko sairas — — rakas ystävä, sinä et saa matkustaa!

kirsti.
Niin kumma tuska rintani alla —! Ei se ole mitään, kyllä se menee pian ohitse.

uolevi.
Jalon neidin Kirsti Flemingin hevoset ovat valjaissa.

(Kirstin valmistautuessa lähtöön laskeutuu)

Esirippu.