Elma rouva

Elma rouva. Kirjoittanut Arvid Genetz

Keväinen tuuli tuoksusi

Kesäinen lämmin läikähti,

Vaikk’ oli kylmä, synkkä syys,

Kun matkan päähän tultuani

Tul’ Elma rouva vastahani

Ja luoksensa mun pyys.

Ja siellä, hänen kodissaan

Kuink’ aika lensi sukkelaan,

Kuink’ oli hetket herttaisat:

Hän vilpas ompi Suomen vaimo,

Ja Suomen mies on miehens’ aimo,

Ja lapset reippahat!

Niin, joka perhe pienonen,

Miss’ suusta säätyvaimosen

Soi Suomen kielen kauneus:

On pilke pimeimmässä yössä,

On solki Väinämöisen vyössä,

On Suomen linnoitus.

1889.

Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.