Elo ja kuolo
Ulkoasu
Elo ja kuolo. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Luojan käillä istui elon enkeli,
- Alempana maa oil ensi aikoinaan;
- Taivaastansa Herra harmin katseli,
- Kuin jo synnin oras alkoi kasvamaan.
- ”Lennä”, Herra lausui enkelillensä,
- ”Maata syntiin saastunutta rankaiseen.
- Riemu siell’ ei koskaan olko kestävä,
- Luodut kaikki työnnän katoovaisuuteen.”
- Synnin laaksoon käskyläinen kiiruhti,
- Viikahdetta viippas, niinkuin määrättiin;
- Vaan kun jäljet mullan lapsi huomasi,
- Valko-enkelinen kuoloks’ mainittiin.
- Eikä säästä surma: – kalpasellansa
- Ruohon pienen, tammen suuren ruhjaisee;
- Kuningas ja orja, valtias ja raataja
- Kaikki kuolon valtaa suurta kammoilee.
- Mutta uhriloista, jotka kaatelee,
- Jalouden, olentoihin kätkyneen,
- Mullan saastasta hän tyyskin perkailee,
- Puhtahana kaikki kantaa Herralleen.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.