Elokuisia kuudansointuja

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elokuisia kuudansointuja.

Kirjoittanut Kasperi Tanttu


I.[muokkaa]

Hartahana metsä huminoi
surun-vakavata säveltään,
tyytyy tyynnä tähän elämään,
vaikka mennehestä unelmoi.
Halla huurut notkoin ylle loi,
huolihunnut öiseen hämärään,
öisiin tuuliin ees-taas liitämään,
niitä kultakuuhut hopeoi.
Juntturista talkoopolska soi,
siellä talkooväki karkeloi,
sirpit heiluu takapuolla vyössä.
Pojat laulaa: ootkos mun vai ei?
tytöt nauraa: toinen osas vei!
Kaikuu kertoo kaikki kuudanyössä.

1912.

II.[muokkaa]

Haukkavuoren takaa täysikuu
kohoo, katsoo minuun vakavasti.
On kuin kysyis: kuinka joutuisasti
laulu elämästä valmistuu?
Vastaan hälle: tuskin tapahtuu!
Aika rientää liian nopeasti,
kynä kulkee liian hitahasti,
tänään eilinen jo unohtuu.
Monen monta unetonta yötä
olen valvonut ja tehnyt työtä:
kaikki se on harjoitusta vasta.
Voipi olla, että tästä siirtyy,
ennenkuin yks ehjä säe piirtyy,
Manalle ja lakkaa laulamasta. –

1913.


Lähde: Tanttu, Kasperi 1913: Nuoresta sydämestä: runovalikoima. Kustannusosakeyhtiö Valonvalta, Mikkeli.