Elokuisia kuudansointuja

Elokuisia kuudansointuja.

Kirjoittanut Kasperi Tanttu

I.

Hartahana metsä huminoi

surun-vakavata säveltään,

tyytyy tyynnä tähän elämään,

vaikka mennehestä unelmoi.

Halla huurut notkoin ylle loi,

huolihunnut öiseen hämärään,

öisiin tuuliin ees-taas liitämään,

niitä kultakuuhut hopeoi.

Juntturista talkoopolska soi,

siellä talkooväki karkeloi,

sirpit heiluu takapuolla vyössä.

Pojat laulaa: ootkos mun vai ei?

tytöt nauraa: toinen osas vei!

Kaikuu kertoo kaikki kuudanyössä.

1912.

Haukkavuoren takaa täysikuu

kohoo, katsoo minuun vakavasti.

On kuin kysyis: kuinka joutuisasti

laulu elämästä valmistuu?

Vastaan hälle: tuskin tapahtuu!

Aika rientää liian nopeasti,

kynä kulkee liian hitahasti,

tänään eilinen jo unohtuu.

Monen monta unetonta yötä

olen valvonut ja tehnyt työtä:

kaikki se on harjoitusta vasta.

Voipi olla, että tästä siirtyy,

ennenkuin yks ehjä säe piirtyy,

Manalle ja lakkaa laulamasta. –

1913.

Lähde: Tanttu, Kasperi 1913: Nuoresta sydämestä: runovalikoima. Kustannusosakeyhtiö Valonvalta, Mikkeli.