Elokuun yö

Elokuun yö Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Vain vaakalintuin varotko sa vaakuntaa,

kuin yksinvaltiaita ois ne päivän, yön?

Yö ihanuuttaan hukkaan hulmuaa,

kuin luoja luontoineen ois tehnyt turhan työn.

Pois rantapiittaan meren verkkaan painuilen,

veen vilppaan ohimoita viillyttää jo suon.

Kuin jäätä tuleen päiväunien

veen henki tuo, sen sarkan juoman pohjaan juon.

On tuolla synkän kuusen havut pehmeinä,

niin häälyvät kuin mustat villahahtuvat.

Niin hellästi ne hipoo näköä,

kuin korvaa kovain huulten sanat rakkahat.

Viel’ eilismuistot leijaa, kisaa luokseni,

kuin hyväilyä ois ne silkkiuntuvain.

Yö, ihanaa on itkus, naurusi,

kuunvalolinnas sadun, toden elää sain!

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.