Elsa Heporaudalle
Ulkoasu
Elsa Heporaudalle 31. VIII. 1943 Kirjoittanut Otto Manninen |
- Sana täält’ ei lentämällä lennä,
- merkkipäivä ehti olla, mennä,
- monta päivää päälle mennä ehti,
- ennenkuin toi edes tiedon lehti.
- Mutta verkkaan, kun ei vikkelämmin,
- toki lähtee toivotus nyt lämmin
- takaa sankkain Savon salojenkin,
- majasta jo Matti Myöhäisenkin.
- Lähtee hengen työlle heilivälle,
- innolle, sen elävöittäjälle,
- Savon siipisielu-tyttärelle,
- sydänsyväin näkijättärelle.
- Lähtee, vaikk’ on hidas, jäykkä kieli,
- kiitos aarteista, mit’ aulis mieli
- meille rikkaist’ antoi aarnioistaan,
- sielun helmen heleämmän toistaan.
- Saajill’ onni, auvo antajalla,
- riemu ajan ankarankin alla,
- ett’ on innoittunut Suomen nainen,
- sielu rikas, kaunis, kalevainen.
- Ett’ on sydämessä syvä voima,
- hehku, hengen, aatteen aateloima,
- syvä ääni, kuultu tunnoin herkin,
- vaikk’ on aika alla pedon merkin.
- Vielä paljon, paljon antaa suotu
- olkoon sen, ken antajaks on luotu,
- hengen ase herkkä, helkkyväinen
- olla, voittoisasti välkkyväinen!
- Suotu paljon elää suurta, syvää,
- sadot runsaat koota kultajyvää
- elon vainiolta avaralta
- Suomen aittaan, talteen talven alta!
- Suotu viettää monet merkkipäivät
- kirkkaat kuin ne, jotka taa jo jäivät,
- myöspä merkkipäivät, – hetket moiset,
- monet juhlat, joist’ ei tiedä toiset.
- Juhlat, joissa innoituksen soihtu
- väkevästi palaa, luo sen loihtu,
- ett’ ois viesti vivahduksin kaikin,
- niinkuin hän sen saattaaksensa saikin!
Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.