Emman tähti

Emman tähti. (Käännös.) Kirjoittanut Carl Wilhelm Böttiger

Suomentanut Minna Krohn.

Taivasta kohti katselen,

Kun päivä laskee jällehen,

Minulla tähti siellä on,

Niin kirkas ja niin nuhteeton.

Se ompi katse isäni,

Ei nähnyt häntä silmäni,

Hän täällä viipyi ajan vain,

Ja lähti, mailmaan tullessain.

Hän seuraa mua ainian,

Ja viittaustaan tajuan,

Kun tähti välist’ ainaki

On tavallista kirkkaampi.

Taas sanani ja tekoni

Jos olleet ei, kuin pitäisi,

Jo silmästä sen tähtösen

Ma keksin surukyynelen.

Kun tähti oli suruissaan,

Ma mietin itsekseni vaan:

Mun tähteni en salli, en,

Ett’ onpi taivas murheinen.

Se toki leppyi jällehen,

Sill’ illalla, kun hartaasen

Ma rukoukseen turvasin,

Sen hymyä taas oivalsin.

Oi, tähti! suo, ett’ kuvastan

Sun kirkkauttas ainian,

Jos sitten hymyyt minulle,

En punastua tarvitse.

Kun elämäni aurinko

On rauhan maille mennyt jo,

Sä johdat mua luokse sen,

Mi ystävä on orpojen.

Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.