Emmilleni

Emmilleni. Kirjoittanut Heikki Sarvela

Amor mua lempi-unelmissa

Käyttää tuolla maissa kaukaisissa,

Osoitellen taivaan asunnoita –

Emmini, sä myöskin nähnet noita.

Edeniin se minut saattaa, jossa,

Armahan’, sä kuljet ruusustossa,

Satakielten kanssa rallattelet,

Luotuin joukkoa niin innostelet.

Kotkan siivin se mun kiidättääpi

Tähtitarhaan, jossa viehättääpi

Kulta-aamurusko maailmoita,

Heijastellen taivaan nautinnoita.

Siellä enkeleitten joukko pyhä

Laulun mukaan tanssielee yhä;

Kukkasista uhkuu tuoksu vieno,

Lehdistäkin tippuu mesi hieno.

Lintuin laulu siellä kumajaapi,

Pensastoissa tuuli humajaapi,

Perhot leijuilevat ilomiellä –

Minä kuitenkaan en viihdy siellä!

Vaan kun palajan taas maailmahan,

Sua, Emmi, tulen katsomahan,

Sinun suutelostas, hurmoovasta

Tunnen autuimman riemun vasta.

Silloin vasta huomaan ihmetellen

Kuinka sulo-silmäs leimuellen

Säihkyy kirkkahast’. – Oi mua lemmi!

Taivaskaan ei vertaisesi, Emmi.

Nurro [Heikki Sarvela].

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.