En luullut –
| En luullut – Kirjoittanut Kössi Kaatra |
- En luullut, että
- ma olla voisin
- vain tuskan tuoja;
- ma uskoin toisin.
- Vain hyvä olla
- mull’ oli mieli,
- vaan toista haastaa
- jo mailman kieli,
- mi leimaa kaiken,
- jost’ ei se piittaa,
- vain hylkytyöksi
- ja ilkkuin viittaa
- ain menneisyyteen,
- jost’ ei se tiedä;
- näät, onnenlahjaa
- ei mailma siedä.
- Ja kyistä kieltä
- jos sen sa kuulet,
- niin pian kullan
- sa kuonaks luulet;
- et itsees usko,
- et muihin luota,
- vaan epäluuloin
- vain kuulet tuota,
- sen valtaan kunnes
- niin lujaan juutut,
- sen orjaks että
- sa viimein muutut.
- Ei ensi kertaa
- nyt mailma jauha,
- ei mieli murru,
- ei riku rauha;
- vaan: sydämeeni
- sa isket haavan,
- jos miestä mittaat
- vain jälkeen kaavan.
Lähde: Työläisnaisen Joululehti IV . 1910.