Siirry sisältöön

En sure kansan elämää

Wikiaineistosta
En sure kansan elämää

Kirjoittanut Eino Leino


En sure! Kansa kärsikään,
se outoa ei liene!
En sure kansan elämää,
vaikk’ ei se iloon viene.
Muut kärsinynnä ompi myös,
siis kärsi, kansa, vuota,
ja menköön tyhjiin toimes, työs
sa luojahasi luota.
Myös pettyköhön toive sen
ja rauetkohon usko.
Jo sammu, valo päivyen,
jo haihdu, huomenrusko!
En huolis tuosta! Käynyt on
niin kansoillekin muille,
siis kärsi, kansa onneton –
ja huokaa honkapuille!
Vaan kuoloasi suren ain’,
kun kuolet taivasalla,
vain kuiske kuusten huojuvain
sen kertoo huminalla.
Sun kuoloasi suren ma,
kun kuolet mieron tiellä,
on päälläs taivas tuikkiva
ja allas hanki siellä.
Muut kansat kuoli taistohon,
kun puunti tannermulta,
kun nousi ilmat raivohon
ja säilät säihki tulta.
Mun kansain kuolee korpehen,
kuin teiri alle ansan –
eloa kansan sure en,
vaan suren kuoloansa.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.