En tiedä, kuinkahan lienee

1. En tiedä, kuinkahan lienee Kirjoittanut Heinrich Heine

En tiedä, kuinkahan lienee,

Kun murhe mun valtaa näin;

Sen vanha tarina tiennee,

Mi ei mene mielestäin.

On vilpas, päivä jo peittyy,

Rein-virta tyynenä on;

Vain vuoren huippuhun heittyy

Säde ilta-auringon.

Siell’ istui neito nuori,

Tuoll’ yllä, kaunis maan,

Ja kultasäihkeessä suori

Hän kultakutrejaan.

Hän suori ne kultaisin kammoin,

Vain laulua laulellen;

Sen sävel on unhottu ammoin

Ja on valtavan tenhoinen.

Rein-laivurin nuoren mieltä

Saa hurjahan kaihoon tuo;

Hän ei näe kallionkieltä,

Vain ylös hän silmänsä luo.

Kai pohjahan nielussansa

Veet venhon ja laivurin vei,

Ja sen tenholaulullansa

On tehnyt Lorelei.

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.