En tiedä, mitä se lienee
| En tiedä, mitä se lienee. Kirjoittanut Heinrich Heine |
- En tiedä, mitä se lienee,
- Ett’ olen näin murheinen;
- Ei mielestäni mun haihdu
- Taru ammon-aikuinen.
- On vilvas, hämärä ilma,
- Rhein virtaavi rauhaisaan;
- Tuon vuoren kukkula säihkyy
- Ilt’ auringon-paisteessaan.
- Tuoll’ ylhäällä ihme-impi
- Iki-ihana istuilee,
- Sen kultakoriste kiiluu,
- Hän tukkaansa suorielee.
- Hän kultakammalla kampaa
- Ja laulavi laulelon;
- Siin’ ihmetyttävä sävel
- Ja viehättävin on.
- Tuon soutajan venhossansa
- Se hurmaavi loihdullaan;
- Ei näe hän karia virran,
- Hän katsoo vuorelle vaan.
- Ma luulen, nieluunsa pyörre
- Niin pojan kuin venosen vei;
- Ja loihtulaulullansa
- Sen tehnyt on Lorelei.
Lähde: Heine, Heinrich 1887: Runoelmia. Suomentanut Oskar Uotila. G. W. Edlund, Helsinki.