Enemmän työväkeä!

65. Enemmän työväkeä! Kirjoittanut Simo Korpela

Maan ääriin taivaan valtakunta

Jo kaukaisiinkin levenee.

Jo kansain syvää synti-unta

Yön halki huudot häiritsee.

Mut suuri viel’ on joukko tuo,

Jok’ ei käy, Jeesus, ristis luo,

Ja jonka sydän synkkä, musta

Ei sinust’ etsi lohdutusta.

Mut paljon, paljon niiltä puuttuu,

Joilleka nimes outo on.

Sun kauttas itku nauruks muuttuu,

Tieks taivaan hauta lohduton.

Sua ilman sydämiss’ on yö

Ja hukkaan kuluu hengen työ.

Mut kauhut katoo taikauskon

Edestä armon aamuruskon.

Mut pakana ei tiedä tiestä,

Ei rakkaudesta Jumalan,

Kun hän ei tunne välimiestä,

Ei voittajata kuoleman.

Kuolleiden jumalainsa luo

Hän uhrilahjat hartaast’ tuo.

Mut uhrilahjast’ antamastaan

Hän kuolleelt’ ei saa mitään vastaan.

Niin kuormans’ alle kurja nääntyy

Ja viimein paatuu pahuuteen,

Kun kaikki, joiden puoleen kääntyy,

On kylmät kärsimyksilleen:

Jumalat, luonto, taivas, maa

Kaikk’ ynseyttä osoittaa.

Ei täll’ ei tuolla puolen hautaa

Hänt’ ainoakaan tahdo auttaa.

Mut sinä käskit kaikkein luoksi

Sanoman hyvän viedä tään:

»Jo kurjimpainkin syntein vuoksi

On Jeesus kuollut ristillään.

Kaikille hankki sovinnon,

Niin kaikill’ Isä taivaass’ on,

Sen hylkää Isä ainoastaan,

Ken välimiest’ ei ota vastaan.»

Siks airueitas yhä lisää

Lähetä pakanoitten luo,

Niin että sinua ja Isää

Myös tuntemaan jo pääsis nuo,

Ett’ uhrisauhut nousis niin

Jo kaikkialta taivaisiin

Ja rakkauden ja armon henki

Lois rauhaa noille kurjillenki!

Oi aut’, ett’ aina mielen’ avoin

On veljen kurjan huudoillen,

Niin etten lausu Kainin tavoin:

En vartija mä ole sen!

Vaan muistan häntä sanoin, töin

Ja rukoillessan päivin, öin

Hänt’ armo-istuimes luo kannan!

Kun lahjaks sain, ett’ lahjaks annan!

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.