Engelsmannein käytöksestä Oulussa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Engelsmannein käytöksestä Oulussa

Kirjoittanut J. F. Granlund


Tekisi mieleni minunkin,
Jos ma oikehen osaisin,
Etten tulis tukko suuhun
Enkä solmuhun sanoista,
Rueta runon tekohon,
Jos ei herrat Helsingissä
Eikä Oulussa olevat
Pahastuisi paljo tästä,
Jos työni tyhmästi tekisin;
Alotan nyt asiasta,
Vihollisen liikunnosta,
Joka taisi tapahtua
Ensin Raahen rantehella,
Josta Ouluun osasi
Kesäkuussa kuluneessa
Ensi päivän ilta puolla
Tuhat kaheksan satoa
Neljä kuutta kymmenettä.
Tuli tänne tuorustaina
Ennen helluntai pyhiä.
Voi kuin kurjalta näkyypi,
Kamalalta kuumottaapi
Engelsmannia elämä;
Ei nyt auta ajatukset
Eikä miesten paljoukset,
Saapi vaan katsella surussa,
Mielipahalla paloa:
Tuli tuima tupruaapi,
Salmen rantoa samoopi,
Pikisaarta paisteleepi;
Kaikki on lauvat, kaikki lankut,
Kalkki varvit valkiassa,
Kaikki tervatkin tulessa,
Laivat, laivain teokset –
Voi, on kummasti asiat
Tänä suurra sota-vuonna,
Pahana palo kesänä –
Poltti laivat, poltti lastit,
Vielä muutakin muassa.
Voi sitä jumalatonta
Ananiasta armotonta,
Joka vei vihollisia
Oulun kaupungin kavulle,
Jotka täällä sota-polton,
Julman valkian viritit;
Hänen saatamma sanoa
Pakanata pahemmaksikin,
Julmimpata julmemmaksi,
Suuremmaksi ryöväriksi
Isänmaansa pettäjäksi,
Vihollisen ystäväksi;
Kerran kyllä koston sulle
Tuopi taivahan Jumala.
Olis ollut ilmankin jo
Kyllä suurelta surua,
Kun on rauha rauennunna,
Soaksi jo sortununna;
Liekö Luojan laitoksesta
Ihmisille ilman alla,
Synnin tähen syntisille,
Palkaksi pahalle menolle!
Kauppa katoaa peräti,
Laiva vauhti vaikeneepi;
Mistä suola saatanehen
Suomen maahan souttanehen,
Mistä kahvi kattilaan,
Mistä tulleepi sokuri.
Akat itkevät isosti,
Vesi suuna virittävät,
Kun on kahvista kapuli,
Sokurista suussa puute;
Mistä vielä muukin tarve,
Kun katoisi kaupungista
Alukset ja ainehetkin;
Ja jos oisikin jälellä,
Joku laiva kaupunkimme
Ulkomailla aikehessa
Kotipuoleen peräytä,
Niin ei pääse kulkemahan.
Kotimaalle koitumahan. – –
Saisi miehet Pohjanmaalla,
Suomen Lapin laitehella,
Muistutella muinosia,
Elettyjä, entisiä
Rauha vuosia monia,
Niitä aikoja hyviä,
Joita ennen elelimmä,
Turhuudessa tuhlasimma,
Ettei luultu Luojan töiksi,
Laupiahan laitokseksi,
Kun ei nähty näissä maissa
Vihollisten valkioita
Polttamassa paistamassa
Rauhan maassa mainiossa.

J. F. G[ranlud]-n.


Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 26.8.1854.