Enkä siksi ma voi

Enkä siksi ma voi. Kirjoittanut Irene Mendelin

Joka linnahan, taloon ja töllihin

tulee tuonen viikatemies.

Missä ikinä, inehmo, kuljetkin,

niin se kerran taittaapi ties.

Ja sun armainpas viepi se sulta,

kaikki, kaikki vaan peittääpi multa.

Joka linnahan, taloon ja töllihin

suru, huoli ja kärsimys saa.

Alla silkin ja purppuraviitankin

sydän itkee ja vaikertaa,

sydän itkee ja värjyy ja säikkyy –

hymy vaikkakin huulilla väikkyy.

Katso tajuvin silmin, ja paljon sa

näet sydäntä viiltävää,

mutta paljon on mailmassa murhetta,

jota kukaan ei koskaan nää,

joka sielua silpoo, ja hankaa

elon hienoa, haurasta lankaa.

Minä näen sen laulajan silmällä,

enkä siksi ma koskaan vois

sitä lietsoa ilmoille liekkiä,

joka kostoa, surmaa tois,

yli kaikkien lehvän jos lauhan

voisin nostaa ma onnen ja rauhan!

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.