Enkeli
| Enkeli. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Jumalan kaunis
- Ja kirkas enkel’
- Pois paratiisista lennähti.
- Ja alas maahan
- Luo ihmislasten
- Halk’ avaruuden hän ennähti.
- Ei kauan siitä
- Viel’ ollut aikaa,
- Kun oli enkeli lapsi maan.
- Kun maiset riemut
- Ja surut, tuskat
- Ja vastariidat ol’ osanaan.
- Hän maasta kanssaan
- Vei kysymyksen,
- Mi vielä vastinta vailla on.
- Autuuden maassa
- Hän sitä etsii
- Yhtyissä enkelikuorohon.
- Ja kun ei löydä,
- Käy murheiseksi
- Hän ihanuudessa Eedenin.
- Mut taivaan Herra
- Hymyillen viittaa
- Ja kutsuu luoksensa enkelin.
- »Sa valkosiivin
- Nyt maahan lennä,
- Käy kautta maiden ja mannerten.
- Kun enkel’-silmin
- Elämää katsot
- Saat kysymykseesi vastimen.«
- Ja siksi kaunis
- Ja kirkas enkel’
- Pois paratiisista lennähti.
- Siks’ alas maahan
- Luo ihmislasten
- Halk’ avaruuden hän ennähti.
- Ja näki kaikki
- Nuo monet sadat
- Miljoonat maailman ihmiset.
- Ja näki myöskin
- Yksilön kunkin,
- Sen ilot, surut ja kyynelet.
- Niin pien’ oi’ ilo
- Suruhun nähden
- Kuin kyynel aaltohon verraten.
- Ol’ yksilökin
- Miljooniin nähden
- Kuin lehti metsähän suurehen.
- Mut sama silmä
- Se valvoi heitä
- Ja sama tahto se hallitsi.
- Ja sama Isä
- Ylhäinen heille
- Hän ilon soi sekä surunki.
- Ja kaikki, kaikki
- Ne toimi, hyöri,
- Rakasti, toivoi ja taisteli.
- Näk’ enkel’, kuinka
- Sai hyvyys voiton
- Ja totuus toimia leimasi.
- Ja vastariidat
- Nuo ihmiselon
- Ne sulosointuhun sulivat.
- Ja enkel’ riemuin
- Hän katsoi, kuinka
- Toteentuu aattehet korkeat.
- Niin monen monta
- Jaloa sortui
- Totuuden puolesta taistellen.
- Mut totuus voitti
- Ja kyynelissä
- Kiils’ silmät enkelin ylhäisen.
- Ja maasta ylös
- Pois enkel’ liiti
- Ikuiseen ilohon Eedenin.
- Kun elkel’-silmin
- Elämää katsoo
- Käy selväks tarkoitus korke’in.
Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.