Ennen ja nyt (Kaatra)
Ulkoasu
Ennen ja nyt. Kirjoittanut Kössi Kaatra |
- Ennen uskoin ystäviini
- niinkuin lapsi laittajaansa
- taikka taatto poikihinsa,
- siskokin sisarihinsa.
- Oisin ma ystävän edestä
- vaikka pääni pantiks’ pannut,
- kuollut koirana kedolle,
- antanut oman osani
- onnesta elämässäni,
- jos ois tälle tarvis tullut,
- tullut huoli huutavainen.
- Surmannut olisin ehkä,
- tappanut tahallisesti
- ystävääni ilkkuvaisen,
- parjaajan parempahani.
- Nyt en enää usko, enkä
- luota liioin lapsen lailla.
- Olivat ystävät hyviä,
- kaikin puolin kunnokkaita,
- hymyilivät, haastelivat,
- naurelivat naiset, miehet,
- kun ma itsekin iloitsin,
- karkelin keralla heidän.
- Mutta kun tulivat tuskat,
- sydämen surut totiset,
- kamalat ja kauhistavat,
- ihmisen ylitse käyvät,
- niin en löynnyt lohdutusta
- enkä mä apua saanut
- yhdeltäkään ystävältä,
- veijolta hymyilyn hetken.
- Sain ma pilkat pistäväiset,
- saatanalliset sanaset,
- ilkeän, ivaisen lohdun,
- vieläpä vihan hymyä
- naikkosilta nauravilta,
- miehenpuolilta pahoilta.
- Siks en usko ystäviini
- enkä heitä etsi, kaipaa,
- luotan yksin itseheni,
- voimihin vähän urohon,
- itse mä iloni tunnen,
- itse kaihoni kevennän.
- Yksin on ikävä olla,
- kaksin kahta kauheampi.
Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.