Ensi lempi

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ensi lempi

Kirjoittanut Eino Leino


Se oli raikas aamu,
kuin ulos läksin mä,
ja yöstä oli haamu
vain enää jäljellä.
Ja lintuset ne lauloi
kauniisti laulujaan,
ja kuusistokin seisoi
tuoss’ hiljaisuudessaan.
Ja aurinkokin nousi
uhoten lämpöään
ja koko luonnon saatti
taas uuteen elämään.
Mutt’ luonnon ihanuutta
en silloin nauttinut,
sill’ syömmess’ rauhaisuutta
en silloin tuntenut.
Mä astuin hiljaa, mietin,
näin metsäpolkua,
kun tieltä laulun kuulin
edestäin raikkaan ma.
Ja neito punaposki
mun luoksen’ kiiruhtaa,
ja tunteet niinkuin koski
mun rinnass’ kuohahtaa.
Ja sitten aina astelin
mä joka päivä tiellä,
ja joka kerta tapasin
tuon suloneidon siellä.
Ja metsäpuron reunalla
me istuksimme silloin,
ja korpikuusten juurella
me laulelimme illoin.
Mä hälle siellä tunnustin
mun lempen’ leimuvaisen,
ja suljin siinä sylihin’
tuon immen ihanaisen.
Ja lempivalat ijäiset
mä siellä silloin vannoin,
ja ensilemmen suukkoset
mä tälle myöskin annoin.
Ei rinnassani kaihoa
oo ollut siitä asti,
se sykkii tulta, tunnetta,
vaan sykkii voimakkaasti.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.