Ensi lempi
| Ensi lempi Kirjoittanut Eino Leino |
- Se oli raikas aamu,
- kuin ulos läksin mä,
- ja yöstä oli haamu
- vain enää jäljellä.
- Ja lintuset ne lauloi
- kauniisti laulujaan,
- ja kuusistokin seisoi
- tuoss’ hiljaisuudessaan.
- Ja aurinkokin nousi
- uhoten lämpöään
- ja koko luonnon saatti
- taas uuteen elämään.
- Mutt’ luonnon ihanuutta
- en silloin nauttinut,
- sill’ syömmess’ rauhaisuutta
- en silloin tuntenut.
- Mä astuin hiljaa, mietin,
- näin metsäpolkua,
- kun tieltä laulun kuulin
- edestäin raikkaan ma.
- Ja neito punaposki
- mun luoksen’ kiiruhtaa,
- ja tunteet niinkuin koski
- mun rinnass’ kuohahtaa.
- Ja sitten aina astelin
- mä joka päivä tiellä,
- ja joka kerta tapasin
- tuon suloneidon siellä.
- Ja metsäpuron reunalla
- me istuksimme silloin,
- ja korpikuusten juurella
- me laulelimme illoin.
- Mä hälle siellä tunnustin
- mun lempen’ leimuvaisen,
- ja suljin siinä sylihin’
- tuon immen ihanaisen.
- Ja lempivalat ijäiset
- mä siellä silloin vannoin,
- ja ensilemmen suukkoset
- mä tälle myöskin annoin.
- Ei rinnassani kaihoa
- oo ollut siitä asti,
- se sykkii tulta, tunnetta,
- vaan sykkii voimakkaasti.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.