Ensi lumen aikaan
| Ensi lumen aikaan Kirjoittanut Kaarlo Sarkia |
- Syystalven harmaja ilta
- oli saapunut kaupunkiin.
- Lumihahtuvat taivahilta
- putos kujiin hämäriin.
- Me kuljimme ohitse lyhtyin,
- ylös tuomiokirkon taa
- kädet hämärässä yhtyin
- sadun taivalta ihanaa.
- Sinun valkean porttisi pieleen
- lopuks jäimmehän seisomaan.
- Mitä kaikkea yö toi mieleen,
- sitä tuskin muistammekaan.
- Putos vaatteillemme lunta,
- ens lunta viettelevää.
- Koko nuoruuden valtakunta
- heräs keskelle hämärää.
- Mehän olimme kaksi lasta
- lumen ihmeestä riemuitsevaa,
- ulos huoneesta päässyttä vasta
- – oli valkea jo koko maa!
- Sai lumelta tuoksun raikkaan
- sanat huuliltas putoilleet.
- Jos iäksi siihen paikkaan
- olis jalkamme pysähtyneet!
Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.