Ensi lumen aikaan

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ensi lumen aikaan

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Syystalven harmaja ilta
oli saapunut kaupunkiin.
Lumihahtuvat taivahilta
putos kujiin hämäriin.
Me kuljimme ohitse lyhtyin,
ylös tuomiokirkon taa
kädet hämärässä yhtyin
sadun taivalta ihanaa.
Sinun valkean porttisi pieleen
lopuks jäimmehän seisomaan.
Mitä kaikkea yö toi mieleen,
sitä tuskin muistammekaan.
Putos vaatteillemme lunta,
ens lunta viettelevää.
Koko nuoruuden valtakunta
heräs keskelle hämärää.
Mehän olimme kaksi lasta
lumen ihmeestä riemuitsevaa,
ulos huoneesta päässyttä vasta
– oli valkea jo koko maa!
Sai lumelta tuoksun raikkaan
sanat huuliltas putoilleet.
Jos iäksi siihen paikkaan
olis jalkamme pysähtyneet!


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.