Ensi lumen tullessa
| Ensi lumen tullessa. Kirjoittanut Larin-Kyösti |
- Nouse muorikulta,
- kyllin näit jo unta,
- pistä pesään tulta,
- pane pöty pöytään,
- nyt ei elämä oo enään ennallaan!
- Katsos, tulee lunta,
- pilven alta töytää,
- tupruu tulvillansa pirtin akkunaan!
- Katsos muori sentään
- lumihöytäleitä,
- perhoina ne lentää,
- nyt ne maata syyti
- niinkuin tuhmat lampaat kautta hevoshaan!
- Pitkin pihateitä
- kulkee kylmä kyyti,
- talven kirkkaat kellot sill’ on kaulassaan.
- Nyt se talvi alkaa,
- sill’ on tuima puhti,
- peittää kattomalkaa,
- peittää peltomaita,
- kannot katoavat villavaippoihin,
- lumessa on luhti,
- riihi, risuaita,
- umpeen kiristyi jo kirkkopolkukin.
- Syksyn selkää pestään,
- talvi sillat laittaa,
- nyt se keli kestää,
- nythän päästään metsiin,
- halonhakkuu alkaa, luistaa tukkityö.
- Juokse muori aittaan,
- lammasturkki etsi,
- naapukka ja kintaat, tuo myös rantuyyö!
- Ruunan vien nyt pajaan,
- ryijyt päivänvaloon,
- kesävaljaat vajaan!
- Kas jo hiirikollaan
- naapuri jo reellä kylään ajaa voi
- appivaarin taloon,
- siellä työssä ollaan,
- rengit valtatieltä lunta lapioi.
- Ensi pyhän suussa
- aamukuutamolla,
- kun on kuura puussa,
- ajaa saat jo reessä
- niinkuin pulski ruustinna saat liukua,
- heh, on hauska olla,
- ruuna reutoo eessä
- kuunnellessaan kirkkotiellä tiukua.
Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.