Ensimäinen leivo

Ensimäinen leivo Kirjoittanut Kaarlo Kramsu

Jo soi sun äänesi, leivonen.

Vaikk’ kylmä ilma on vallan.

Sä laulat kevättä toivoen

Taas jälkeen yöllisen hallan.

Vaikk’ yöt on kylmät ja synkeät,

Ja lumen peitossa maamme,

Iloiten ilmassa viserrät:

”Kevähän kohta me saamme!”

On uskos suuri, sä pienoinen!

Oi, jospa keskellä jäiden

Vois tuloa toivoa riemuiten

Keväisten lämpöisten säiden;

Unohtain kauhua tyhjyyden

Ja hallojen turmioita,

Haaveilla paistetta päivyen

Ja niittyjä vihannoita!

Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.